VIERASKYNÄ

Nykyaika selittää kaiken talouden termein

Julkaistu: 31.12.2009 Jakke Holvas

Näinä aikoina poliitikot ja muut vallankäyttäjät toistelevat tavan takaa, että talous on saatava kuntoon, maksoi mitä maksoi. Perusteluksi riittää se, että talous on pelastettava.

Jo ennen taantumaa hallitusohjelmissa on vuosikausia ollut yksi ainoa merkittävä, toisin sanoen talouspoliittinen, näkökulma. Nimenomaan talouden avulla poliitikot luokittelevat eri vaihtoehdot realistisiksi tai epärealistisiksi.

Tätä perustellaan pragmaattisuudella, käytännönläheisyydellä. Voi kuitenkin kysyä, mitä käytännönläheistä on ideologiassa, jossa ensin huomioidaan taloudelliset realiteetit ja vasta sitten realiteetit. Kun koko inhimillinen maailma on alistettu taloudelle, kyse on pikemminkin yksipuolisesta teoreettisuudesta, siis talousfundamentalismista.

Markkinatalous syntyi Englannissa 1800-luvulla, kun kangaskauppias järjesti tuotannon uudella, tehokkaalla tavalla. Talouskasvua tavoitteleva villakankaan valmistaja ei enää tuntenut ammattiylpeyttä, ei kaivannut työstään julkista kiitosta eikä kantanut perheenpään huolta huollettavistaan. Markkinataloudessa ylpeyttä, keskinäistä kunnioitusta ja vahvoja sukulaisuussidoksia pidettiin voittomotiivin jarruina.

Muutos mullisti myös länsimaista etiikkaa. Aiemmassa yhteiskuntajärjestyksessä traditionaalisten velvollisuuksien noudattaminen teki henkilöstä rikkaan; kaupankäynti ja siihen liittyvä likainen hyöty taas tekivät ihmisestä köyhän, kunniattoman hylkiön. Markkinatalous loi uuden maailman, jossa omanarvontunto ja henkilökohtainen arvokkuus korvautuivat taloudellisen arvon kasvattamisella.

1800-luvun viimeiselle neljännekselle tultaessa tavaroiden markkinahinnoilla oli Euroopassa tärkeä sija jo miljoonien talonpoikienkin elämässä. Ihmiskunnan aineellinen olemassaolo tuntui yksinkertaisesti tarvitsevan kansainvälistä talousjärjestelmää.

Nykyään länsimaiset humanistit ja yhteiskuntatieteilijät kritisoivat vapaata talousjärjestelmää pontevasti. Kuitenkin samat kriitikot ovat valmiita tartuttamaan talousajattelun - kuin sukupuolitaudin - muihinkin kulttuureihin, koska eivät näe muutakaan vaihtoehtoa. Miten kehittyvissä yhteiskunnissa muka muuten voitaisiin käsittää tarpeentyydytyksen ja tulonjaon perusasioita?

Talouskäsitteisiin turvautuva tutkija on kuin ihminen, joka etsii hukkaamiaan avaimia katulampun valaisemalta alueelta, koska vain sieltä hän voi ne löytää.

Talousfundamentalismi on siis juurtunut jopa tieteelliseen ymmärrykseen. Siksi se vaatii filosofista kritiikkiä.

Filosofiassa metafysiikka on sitä, millä perustellaan mutta mitä itseään ei perustella. Metafysiikka voi olla mitä tahansa, mikä maallisuudestaan, rajallisuudestaan ja suhteellisuudestaan huolimatta esittäytyy absoluuttisena. Näin on käynyt taloudelle. Talousmetafysiikka vahvistaa käsitystä taloudesta kaiken selittäjänä. Samalla jää ajattelematta ei-talouden mahdollisuus.

Vielä 1900-luvun alkupuolella toisenlaisellekin ajattelulle oli tilaa. Tuolloin taloudellisten tulkintojen kapea-alaisuutta epäilivät eräiden taloushistorioitsijoiden lisäksi myös monet antropologit. Yhtenä syynä talouskriittisen tradition katkeamiseen oli 1900-luvun puolivälissä virinnyt marxilainen teoria. Karl Marxin ajattelussa yhteiskuntaa edelsivät tuotantosuhteet ja vastakkaisuus asettui kahden taloudellisesti tulkitun luokan välille.

Toisin kuin Margaret Thatcher on sanonut, yhteiskunta on yhä olemassa - myös ei-taloudellisena järjestelmänä. Kansantavat, ammattinormit, naapurustosuhteet, kaikkien perheiden mitä kummallisimmat sisäiset rituaalit - näissä asioissa ei ole taloutta. Ei, vaikka niissäkin halutaan itsepintaisesti nähdä taloudellisia arvoja.

Talousmetafysiikassa kansalaiset ajatellaan asiakkaiksi ja vapaiksi kuluttajiksi, jotka haluavat useita mahdollisuuksia. Mutta, niin vieraalta kuin ajatus saattaa tuntuakin, ihmiset eivät pohjimmiltaan arvosta vapautta vaan sitoutumista, rajoittumista.

Ihmiset janoavat epätaloudellisia suhteita, joita ei voi luoda missä ja miten tahansa. Ihmiset haluavat toimia tiettyjen henkilöiden kanssa, tiettyinä ajankohtina, tietyissä paikoissa ja tietyllä tavalla. Päivittäiset tottumukset ja pienet tavat menevät kaiken edelle; vapaa voiton tavoittelu ja vapaat kulutusvalinnat ovat niille alisteisia.

Talouden täyslaidallisesta huolimatta ihmisissä on yllättävän toimiva itsensä korjaamisen mekanismi. Ihmiset ovat, Friedrich Nietzschen sanoin, "täynnä lukemattomia viekkauksia ja hienouksia, kun on murrettava se, mikä on epämieluista, ja vedettävä pois tuskan ja onnettomuuden osa". Hurmoshenkisten taloususkovaisten ja tieteellisten talousmetafyysikkojen totuudet on mahdollista kyseenalaistaa.

Kirjoittaja väitteli talousmetafysiikan kritiikistä Helsingin yliopistossa marraskuun lopulla.

Katselukerrat: 131

Kommentti

Sinun tulee olla Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Profiilin kuvakeAnnika Ruohonen ja Riikka Pöyhönen liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 11
Profiilin kuvakeSatu Musakka ja Tuomas Mikkola liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 6
Heli Väre on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 5
Jenny Virta on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 1
Profiilin kuvakeSamush ja Niina Komsi liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Syys 19

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot