Ihminen on alistettu ainakin (?) yhden asian valtaan: muovin.

Kemian tiedot kaunistavat ja hauskuuttavat nuoruuttamme, ne tekevät kunnialliseksi ja hyödylliseksi vanhuutemme ja opettavat oikein tuntemaan ja käyttämään maan antimet ja edut meidän ja läheistemme hyödyksi. (Per Adrian Gadd)

Mikä kemia? Sekö, joka keksi muovin? Sekö, joka orjuutti meidät elämään epävarmassa maailmassa ikirojun keskellä. Onko tässä nyt sitten sitä kemiaa, joka opettaa käyttämään maan antimet hyödyksemme?

Viime keväänä kaupungissa odotti järkytys. Tietysti oli hienoa tietää, että voisi auttaa ihmisiä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja 1000 kg ruokaa odotti pakkaamista. Viikon kuluttua sitä jaettaisiin köyhille. Lavat purettiin ja laatikot kannettiin sisälle. Mukana oli muun muassa makaronia.

Loppujen lopuksi pakkausmateriaalia lojui kaikkialla. Kolme puista lavaa… Joitain pahvilaatikoita… Ja muovia! Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ne makaronit. 200 g makaronia oli pakattu muoviin. Kun näitä 200 g muovipakkauksia oli riittävästi, oli ne jaettu kahdenkymmenen pakkauksen pinoihin. Nämä pinot oli kääritty moninkertaiseen muoviin. Kun muoviin käärittyjä pinoja oli riittävästi, ne oli kasattu lavalle, ja koko hökötys oli kääritty moninkertaiseen muoviin!

Muutamaan kertaan muljahtelivat silmät. Suuttumus kupli sisuksissa. Makaroni kyllä sulaa vatsassa, sehän on selvää. Mutta entä muovi, se kaikki kurja muovi! Kenen vatsassa se sulaa? Ihmisen? Ei… Eläimen? Ei sinne päinkään… Entä maapallon? Eipä ei…

Kuolleiden albatrossien masuista ei löydy makaronia. Sieltä löytyy pullonkorkkeja ynnä muuta muovirojua. Merellä ajelehtii valtava muovilautta. Mitä tekee ihminen? Mainostaa muovia. Myy muovia. Kuluttaa muovia. Hamstraa muovia. On huolissaan, ellei kukaan osta muovia.

Eräs kaupunkilainen ehdotti Suomeenkin yhden lapsen politiikkaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Yhden lapsen politiikalla suomalaisen ei tarvitsisi enää säästää kulutuksessa, kaikkein vähiten muovissa. Mikä ajatus! Ja näille ”yksille lapsille” jätettäisiin se kaikki ikiroju, jonka me olemme ehtineet saattaa maailmaan elämämme aikana (sen yhden lapsen lisäksi).

Seisoisipa sekin kaupunkilainen hetken kaupungin kadulla. Katsoisipa vain, kuinka paljon muovia kulkee ohitse – vaikkapa vain kymmenessä minuutissa. Siinä menee autoja, polkupyöriä, vaatteita ja asusteita, puhelimia, ostoskasseja… Lähes kaikessa muovia! Menisipä kaupungin Supermarketiin. Kuinka monipuolisesti saisikaan ostettua ruokaa, jota ei ole pakattu muoviin? Haluaisiko enää yhtä lasta ja tälle perinnöksi muovia? Luulenpa, että ei haluaisi.

Katselukerrat: 169

Kommentti

Sinun tulee olla Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus

Kommentoinut Susku 26. elokuu 2010 14:22
Websterin jutun katsoinkin muinoin Areenalta. Oli mielenkiintoinen juttu. Ainoa hämäävä juttu oli se, että lopulta jopa heittivät kaikki muoviastiansa menemään. Jäin miettimään, eikö ne olisi kuitenkin kannattanut säilyttää, kun oli jo tullut hankittua.
Kommentoinut Jere Rinne 24. elokuu 2010 12:05
Muovin kierrättämisen eteen tehdään monenlaisia projekteja. Tässä yksi julkisuutta saanut: http://www.electrolux.se/Innovation/Campaigns/Vac-from-the-sea/.

Economistin artikkeli kertoo myös imuriprokkiksen ongelmista. Yksi karu esimerkki on, että kierrätysmuovin kerääminen on logistisesti liian kallista: http://www.economist.com/blogs/babbage/2010/06/price_recycling_plastic

Jonh Webster teki muuten dokkarin öljyttömästä vuodesta (välttelee muovia vuoden kuin ruttoa): Katastrofin aineksia

Ja amerikkalainen toimittaja kirjoitti bestsellerin hiukan samasta aiheesta: Ekovuosi Manhattanilla. Kirjasta löytyy kiva artikkeli Hesarista.

Ja kun näitä linkkejä nyt jo tänne tuli tungettua, niin kerta kiellon päälle: World Without Oil – serious game for the public good. Törmäsin juuri äsken, mutta vaikutti mielenkiintoiselta. Pelissä pelattiin 32 viikkoa öljyshokin jälkeistä aikaa. Kannattaa kurkata.
Kommentoinut Kari T 18. elokuu 2010 15:49
Tein tässä taannoin muoviin liittyvän esseen ja jäin siihen käsitykseen, että kyllä se muovikin lopulta häviää, vaikkakin erittäin hitaasti. Jätemuovia kierrättämällä saataisiin raaka-ainetta uuteen muoviin, jolloin myös fossiilisten polttoaineiden tarve vähenisi. En ole mikään muovin kannattaja, mutta mitä sen tilalle?
Kommentoinut Susku 17. elokuu 2010 19:51
Kiitos Mika. "Muovi on myrkky" -kirjoituksella en halua provosoida itse kemiaa. Haluan enemmänkin kyseenalaistaa kemian avulla tuotetun luomuksen nimeltä muovi, jota ihmiset melkein pakotetaan kuluttamaan. Kemia itsessään voi, kuten Mika kirjoittaa, kertoa sen, miten luontoa voidaan suojella. Ihmisen käsissä hyvätkin asiat voivat muuttua huonoiksi, mutta ne voivat myös palvella ihmiskuntaa.
Kommentoinut Mika Nieminen 17. elokuu 2010 07:27
Usein tulee mieleen turkistarhaiskuissa, että tietääköhän tekijät todellakin mitä tekevät. Mielestäni ne ovat tyhjäpäisiä kaheleita. He voivat kulkea kumisaappaissa, keinokuituisissa Goretex-vaatteissa, heillä voi olla muovikuorinen kännykkä, ... Vapauttaessaan minkit luontoon, he ehkä kuvittelevat tekevänsä eläimille palveluksen vapauttaessaan eläimet. Kulkiessaan öljystä tehdyt vaatteet päällään, ihmiset tukevat samalla politiikkaa, joka tukee tuottamaan öljyisiä lintuja, likaisia katuja (Suskun tarina)... Kemia kertoo sen, miten öljyä voidaan jalostaa ja tehdä siitä lopputuotteita. Se kertoo myös sen, että miten luontoa voidaan suojella. Kemia ei ole syyllinen likaantuneisiin katuihin vaan vastuuttomat ihmiset
Kommentoinut Susku 16. elokuu 2010 19:46
Kommentti Karille: Suurin osa muovista "häviää" jollain tavalla ajan oloon. Todellisuudessa muovi ei kuitenkaan häviä. Se vain muuttuu mikroskooppisen pieniksi osasiksi, jota me emme näe. Tätä muovia syövät muun muassa valtamerien planktoni, jota taas syövät kalat, joita taas syövät linnut tai ihmiset ja niin edelleen. Todellisuudessa muovi vain kiertelee paikasta toiseen. Tästä oli taannoin (muistaakseni viime keväänä) mielenkiintoinen ja surullinen artikkeli Forssan Lehdessä. Se todella pysäytti miettimään, tarvitsenko minä tätä kaikkea muovia.
Kommentoinut Kari T 16. elokuu 2010 13:41
Suomessa pitäisi kehittää kunnollinen muovinkierrätysjärjestelmä. Käsittääkseni suhteellisen suuren osan muovituotteista pystyy kuitenkin hävittämään polttamalla.

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Jani-Petri Martikainen on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
1 tunti sitten
Profiilin kuvakeAnnika Ruohonen ja Riikka Pöyhönen liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 11
Profiilin kuvakeSatu Musakka ja Tuomas Mikkola liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 6
Heli Väre on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 5
Jenny Virta on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 1
Profiilin kuvakeSamush ja Niina Komsi liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Syys 19

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot