Tie, Cormac McCarthy, WSOY 2006, alkup. The Road, suom. Kaijamari Sivill

 

Ihmiset yrittivät jatkuvasti varautua huomiseen. Minä en sellaiseen uskonut. Huominen ei varautunut ihmisin. Se ei edes tiennyt että niitä on olemassa. (s. 145)

Mies ja pieni poika, harmaa maailma, kuolema ja matka; siinä ainekset, joita McCarthy on käyttänyt loihtiessaan riipaisevan tarinan. Tie on mitä vavahduttavin näkymä maailman tulevaisuuteen, jossa pieni planeettamme kulkee hitaasti kohti kuolemaansa. Kirja on ahdistava matka ei-mistään ei-minnekään, eikä toivottavasti koskaan tule olemaan osa matkailun tulevaisuutta. Vaikka McCarthy ei käytä erityisiä tehokeinoja saavuttaakseen oikean tunnelman, pysäyttää kirja lukijansa. Miehen ja hänen pienen poikansa matka hiiltyneessä maisemassa ruokaa etsien, nälkää nähden ja pahoja ihmisiä pakoillen on todentuntuista kuvausta, joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Oman lisän tunnelmaan tuovat miehen ja pojan keskustelut, joissa on sekä syvyyttä että melankolista huumoria.

- Muista että kaikki minkä päähäsi päästät on siellä iän kaiken, hän sanoi. Sitä kannattaa ehkä miettiä.
- Jotkut asiat unohtaa, eikö niin?
- Niin, unohtaa sen mitä haluaa muistaa ja muistaa sen mitä haluaa unohtaa. (s. 14)

Mies, joka on elänyt ennen maailman palamista, matkustaa unissaan ja mielikuvissaan takaisin menneisyyteen. Hän puhuu pojalle väreistä ja linnuista, vaikkei tällä luultavasti ole aavistustakaan siitä, mitä niillä tarkoitetaan. "Poika katsoi isäänsä. Katsoi miten hänelle näkymättömät haamut vaativat isää valtaansa." (s. 26) Matka siniselle merelle on syvä pettymys, koska meri paljastuukin harmaaksi ja likaiseksi. Ja entä juna sitten; tietääkö poikea oikeastaan, mikä juna on? Kun metsästä löytyy hylätty juna, pysähtyy mieskin miettimään, mitä merkitystä menneisyydellä on pojalle, joka on nähnyt vain tuhon?

- - hän - - pani pojan ohjaimiin. - - Hän päästeli junan ääniä ja dieseltorven tuuttauksia muttei oikein tiennyt mitä ne mahtoivat pojalle perkitä. - - Vaikka he näkivät eri maailmat he tiesivät saman. Että juna seisoisi siinä hiljalleen hajoamassa ikuisuuden loppuun asti ja että yksikään juna ei kulkisi enää koskaan. (s. 155)

Enemmän, kuin matka on isän ja pojan tie etelään, se on lukijan oma matka mielikuviin, tunteisiin ja tuntemuksiin. Kirja ei välttämättä edusta todellista tulevaisuutta, mutta toimii hyvin psykologisena teoksena havahduttaen, pysähdyttäen ja herätellen. Lukijassa voi herätä kysymyksiä. "Mitä jos minä olisin tuollaisessa maailmassa?" "Mitä jos minä jäisin yksin?" "Millainen tulevaisuus maailmallamme oikeasti on?" "Voinko minä tehdä mitään estääkseni tätä toteutumasta?" Kirja on myös matka niihin kauniisiin asioihin joita ympärillämme jatkuvasti on mutta joita emme välttämättä huomaa. Kaiken menettäneen miehen unet ja pohdinnat havahduttavat lukijan näkemään ympärilleen. Ne muistuttavat siitä, että kaikki on täsä ja nyt, ympärillämme olevasta maailmasta tulee nauttia nyt, koska jonain päivänä voi olla liian myöhäistä Lisäksi kirja muisuttaa siitä, ettei menneisyyteen kannata katsoa, koska sitä ei voi saada takaisin. Matka huomiseen on tämän päivän kuoleman.

Unessa hän kulki kukkivassa metsässä jossa linnut lentelivät heidän edellään - -, ja taivas oli vihlovan sininen - -. (s. 19) Ja unissa niin rehevät värit. Miten muuten kuolema kutsuisi?" (s. 21) Sille joka kuolee kaikki muut kuolevat samaan aikaan. (s. 146) Kaikella suloisella ja kauniilla jota ihminen kantaa sydämessään on yhteinen alkuperä kivussa. (s. 49) Vaimon valokuva - - Hän istui valokuva kädessään. Sitten hän laski senkin tielle ja sitten hän nousi ja he jatkoivat matkaa. (s. 47)

Mitä jos poikaa ei olisi, jos mies olisi yksin? Tästä psykologisesta ikkunasta lukija pääsee kurkistamaan yksinäisyyteen ja toisaalta yhteisön tärkeyteen. Kestäisikö mies pelon, masennuksen ja menetyksen, ellei poikaa olisi? Menettäisikö hän järkensä, tulisiko mielipuoliseksi? Mies tarvitsee poikaansa, joka tuo hänen elämäänsä merkityksen, joka tekee hänestä tarpeellisen. Mies, joka etsii ruokaa ja vaatteita, sytyttää tulta ja jatkaa matkaansa verta yskien, ei tee sitä itsensä, vaan poikansa tähden.

Hän katseli miten poika nuoli säilykepurkin kannen oikein huolellisesti. Niin kun kissa nuolee kuvajaistaan lasissa. (s. 66)

On myös mielenkiintoista miettiä, millä tavalla poika kokee pelon, joka on ollut aina osa hänen elämäänsä. Mies tuntee pelon eri tavalla, koska on joskus elänyt erilaisessa maailmassa, mutta pojalle pelon täytyy olla osa ihmisyyttä, osa jokapäiväistä elämää. Pelostaan huolimatta pojan on luotettava. Kun hän joutuu tekemään ratkaisunsa ilman isänsä apua, hänen on uskaltauduttava heittäytyä elämään, tapahtui mitä tapahtui. Loppuun asti poika on rohkea ja saa lukijan silmät kyyneliin. Viimeinen keskustelu isän kanssa osoittaa pojassa sen puolen, jonka jokainen ihminen voi vastaavassa tilanteessa itsestään löytää.

- Sinä sanoit ettet jätä minua koskaan.
- Niin sanoin. Anna anteeksi. Minun sydämeni on ihan kokonaan sinun. On aina ollut. Sinä olet paras kaikista hyvistä. Olet aina ollut. - -
- Isä minua pelottaa kamalasti.
- Tiedän. Mutta kyllä sinä pärjäät. - - Ihan varmasti. Minun pitää lakata puhumasta. Rupeaa taas yskittämään.
- Isä ei se mitään .Ei sinun tarvitse puhua. Ei se mitään. (s. 23)

Kirjan yksinkertaisuus koskettaa ja tuo tarinaan rajuutta, mutta kirja ei ole pelkästään romaani, joka puhuttelee ja viihdyttää lukijaansa. Se on taideteos, jota lukiessa voi välillä olla henkeäsalpaavissa maisemissa ja välillä taas tuntea tuskaa. Tie on kuin monisatasivuinen runo, jonka kauneus lumoaa lukijansa kaikesta huolimatta.

En minä aikonut sitä tappaa, hän sanoi. - - ja vähän ajan kuluttua poika sanoi: tapettiin se kuitenkin. (s. 223)

Katselukerrat: 7

Kommentti

Sinun tulee olla Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Kati Airisniemi on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Marras 8
Endel Pendel on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Marras 6
Liisa Rantasaari julkaisi tilan
"Tervehdys! Olen ollut aikaisemmin täällä, uteliaisuuteni voitti ja " vanha suola" alkoi janottaa, palasin uutta oppimaan."
Loka 26
Jani-Petri Martikainen on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 24
Profiilin kuvakeAnnika Ruohonen ja Riikka Pöyhönen liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 11
Profiilin kuvakeSatu Musakka ja Tuomas Mikkola liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 6
Heli Väre on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 5
Jenny Virta on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Loka 1

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot