JÄÄ/ Ulla-Leena Lundberg lukupiiritehtävä "Maailman meret"

Lukupiiri yhdistettynä Maailman meret ilmiöön 2015

 

Tuotokseni aiheena oli Koralli

Korallien historiasta ja evoluutiosta sekä nykyisestä tilasta tein power point esitykseni. Esityksessäni oli tarkoitus yhdistää ensimmäinen lukupiiri tehtävä mikä olisi lähellä aihetta. Minusta JÄÄ teos sopi hyvin aiheeseen. Yhtenä tutkimuksen kohteena oli myös itämeri. Itämeri kahlattiin läpi historian näkökulmasta. Tutkittiin viikinkien ja meriteiden merkitystä valtioiden yhdistämiseen aikoina jolloin ei ollut inter nettiä eikä puhelimia. Tuotokseni on nähtävillä ning alustalla ”Maailman meret ” ilmiönä /Koralli

 

Teos: JÄÄ

Sumennettu: Ruotsin kieli

Kirjailija: Ulla-Leena Lundberg

 Ulla Lundberg on syntynyt vuonna 1947 Kökärissä mutta asuu nykyään Porvoossa. Lundberg on kirjoittanut useita teoksia joista hän on saanut useita palkintoja. Lundberg on toiminut Åbo Akademin taiteilija professorina 1994-1999. Hänen kirjojaan on käännetty muun muassa Sakasaksi, Tanskaksi, Venäjäksi ja Suomeksi. Hän kirjoittaa siis Ruotsiksi.

 

Lukupiirissä oli 5-6 opiskelijaa ja kommentoimme toistemme mietteitä lukemisen rinnalla. Lisään tähän sieltä omat kommenttini ja joitain tehtäviksi annettuja osioita.

 

Esittely:

Hei vain Peter

Olen Peter 56v ja tällä systeemillä ensimmäistä kertaa. Kirja tuossa odottelee lukuhetkeä. Perehdyn ensiksi tuohon kirjailijaan hiukan ennen kuin aloittelen. Olen lukenut lähinnä tieteiskirjallisuutta ja ammattikirjallisuutta. Mutta tämän tyyppinen katsaus saariston elämään on vaihtelua. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa valitsin tuon maailman meret juuri sen takia kun meri ja vesi elementtinä on kiehtonut..katsotaan. Ilmiöpohjainen oppiminen on myös uusi tapa minkä olen juuri aloittanut. Valitsin sieltä pää aiheeksi korallit. Maailman meret antaa siis mahdollisuuden tutkia asioita monelta kantilta.

Tämä systeemi missä luetaan pätkä pohditaan sopii minulle hyvin. Lukijan olen erittäin hidas joten pyrin lukemaan alkuun 1 luvun päivässä mutta tarvittaessa lisään tahtia miten muu porukka on lukenut. Tämä sopii myös hyvin kun tuo “äikkä” on vasta alussa..tavoite siis viedä 4 vuoden  opinnot läpi hm..aloitin siis vasta helmikuussa pienten kommelluksien jälkeen. Toivottavasti sanavarasto paranee ja kirjoitustaito lisääntyy. Lähinnä oikeinkirjoitustaito kielten opiskelua ajatellen on pakko saada myös kerrattua eri muotojakin.

T.Peter 17.2.2015 kello 12.00 :)

 

Hilkka

Peter lycka till sekä lukio-opinnoille että ilmiöpohjaiseen oppimiseen! Se ei ole uskaltautumista tulet huomaamaan kunhan pääset juoneen. Ilmiöpohjainen opiskelu ja tuotosten tekeminen mahdollistaa kokemukseni mukaan lähes mitä tahansa. Siis nimenomaan tutustuessani toisten ilmiöläisten upeisiin aikaansaannoksiin. Tässäkin piirissä mm. Henna on oikea virtuoosi tuotosten alalla. (Omassa päättötodistuksessani joulukuussa -13 sanottiin olleen toistaiseksi eniten (10) kurssisuorituksia ilmiötuotoksista.) Valintasi koralleista on hieno juttu. Odotan mielenkiinnolla mitä siitä tuot tietoomme. Annathan väliaikatietoja :)

 

Tarja

18.2. - 25.2. Luvut 1 - 9

Ensimmäinen käsiteltävä lukupätkä on pitkähkö. Ajatuksia saa mielellään heittää useaan otteeseen, kunhan ette heti kärkeen paljasta juonta liikaa. Ensi viikko on savolaesittain hiihtolomaviikko, ja olen alkuviikon lomalla.

Tässä muutamia näkökulmia, joista käsin lukukokemusta voi lähestyä:

kieli ja tyyli - kirjailija on suomenruotsalainen ja teoksen alkukieli on ruotsi. Millaisena kirjailijan oma ääni teille välittyy? Osaisitteko luonnehtia hänen tyyliään? Tuoko se mielleyhtymiä johonkin toiseen kirjailijaan?

henkilökuvaus - nouseeko ensimmäisen lukupätkän perusteella joku teoksen henkilöistä mielenkiinnon kohteeksi hyvässä tai pahassa? Jonkun henkilön kehittymisen voi vaikka ottaa tarkasteltavaksi läpi keskustelujen, jos joku niin haluaa.

miljöö - millaisena saaristo ja saaristolaisuus näyttäytyvät (ulkoinen ja sisäinen miljöö)?

historiallisuus - millaisen kuvan sotien jälkeisestä ajasta saa? Eroaako se jotenkin siitä käsityksestä, joka on välittynyt historian oppikirjoista tai muista informatiivisista teksteistä? Entä eroaako se lukemistanne samaa aikaa kuvaavista romaaneista?

 

Kysymyksiin ei tarvitse välttämättä vastata yksi kerrallaan. Aihepiirit limittyvät toisiinsa, ja toki muistakin ihmetystä, ihastusta tai vihastusta herättävistä asioista saa kirjoittaa.

 

Henna: Jotenkin minun on vain vaikea yhdistää tätä aikaa sotien jälkeiseksi. Ihan kuin aika olisi sivuosassa niin paljon, vaikka siitä mainitaankin muutamaan otteeseen. Minusta vain vaikuttaa sille, että heillä kaikilla on kaikkea lopulta kuitenkin.. Ja onhan se jännä, että pappilassa sitä ruokaa riittää ja riittää, vaikka kaikki ruoka on kortilla.. Käyhän siellä varsinkin kesäisin sellainen vilske, että luulisi ettei se saatu oma ruoka voi riittää niin suuren määrän ruokkimiseen. Pitäisi olla todella iso kasvimaa, jotta voisi ruokkia sellaisen määrän ihmisiä.. Vai onkohan minulle mennyt jotain oleellista ohi? =) Itse olettaisin siis, että olot olisivat olleet vieläkin kovempia, eihän näillä ihmisillä vaikuttaisi olevan minkäänlaista hätää eikä oikein minkään puutettakaan.

 

En osaa vieläkään yhdistää tätä kirjailijaa keneenkään muuhun enkä löydä yhteyttä muista lukemistani romaaneista.. Minusta tämä kirja alkoi koukuttaa vasta toisessa osassa, joten voi olla, että loppua kohden voisinkin hyvin löytää jotain yhtenäisyyttä jonkun toisen kirjailijan kanssa. Eikä myöskään kukaan henkilöhahmo ole noussut toistaan mielenkiintoisemmaksi.. voinee johtua siitä, että kaikista tunnutaan kirjoittavan samalla tyylillä.. kirjailija kun katsoo kaikkea ulkoa päin eikä ole kenenkään hahmon sisällä. Ja sehän tässä on ollut hieman omituista, kirjailija on yhtä kaukana kaikista, jonka vuoksi minun on ollut vaikeaa päästä tähän teokseen sisään. Mutta toistan vielä itseäni, onneksi sisäänpääsy helpottui tuossa toisen osan alussa ja tempaisi mukavasti mukaansa ja päästi lähelle kaikkea.

 

Saaristo itse on ollut yksi vaikeuksista, josta en ole vieläkään täysin selvillä. Onko saaristo iso vai pieni? Välillä tuntuu, että se on todella pieni ja kaikki ovat hyvin tiiviisti lähellä, mutta kohta taas olen sitä mieltä, että se on valtava eikä kaikki olekaan niin lähellä kuin ensin näytti.. Joudun siis lukemaan ja pureskelemaan asiaa lisää, jotta osaan sanoa mihin kallistun. Ja kuten jokaisessa paikassa niin myös täällä on niitä tuttuja “kuppikuntia”. Aiemmin tätä tuotiin enemmän esiin, mutta lopulta alkoi tuntumaan, että pappi saisi näitä “kuppikuntia” yhdistymään eikä “kuppikuntia” enää olisi niin selvästi.. mutta voi olla, että tämäkin mielipide minulla vielä muuttuu, kunhan saan teoksen loppuun luettua. Mutta ihmeen hyvin nämä “kuppikunnat” kuitenkin tuntuvat tulevan toimeen keskenään! Joten voinee olla myös hyvin mahdollista, että ne teoksessa jossain vaiheessa yhdistyvät eikä moista enää olisikaan!

 

20.2.2015 1-4 luku Peter, Hienosti mielestäni kirjailija muovaa kuvaa karusta saaristosta ja ihmisistä. Papin perhe ja heidän luonnettaan ja tempperamenttejaan tai sitten tyyneyttään. Ihmiset kuiskivat ja elämä saa uuden muodon ja keskusteluaiheen. Kuiskuttelut ennakkoluulot ja hiljallee juoruilutkin. Ennakoidaan tulevia haasteita ja onnistumisia sekä epäo nnistumisia. Sodan jälkeinen aika tulee esille niukkuutena mutaa jotenkin helpottuneena. Puhutaan arjen rutiineista, elämästä.Ollaan hiukan varovaisia kohtaamisessa ja arkailaan omaa käyttäytymistä ehkä arvostustakin. Miten ihmiset suhtautuu ja ottaa vastaan perheen.

 

Tarja: Henna, minäkin ihmettelin välillä loputonta voin kirnuamista ja kermavaahdon vatkausta, ruuasta ei tosiaan tuntunut olevan pappilassa pulaa, vaikka siitä jatkuva huoli olikin. Tosin papin rouva oli aikamoinen maatalousihme, hänhän oli mantereelta lähtöisin ja tunsi maanviljelyn ja karjan pitämisen olosuhteet. Huomioin myös sen, ettei lihaa tainnut ruokapöydässä usein olla, haukea ja muuta kalaa sitten senkin edestä, kuten luontevaa on.

Saaristo maantieteellisine ja sieulullisine etäisyyksineen on yksi asia, jota toivottavasti muutkin innostuvat pohtimaan.

 

Peter, ennakkoluulot ja juorut kuppikuntaisuuksineen kertovat varmasti jotain saariston elämästä. Teoksessa kuvataan vuodenaikojen vaihtelua ja etenkin ankarat talvet ja eristyneisyys mantereen elämästä vaikuttavat vääjäämättä ihmisten elämään. Mitä mieltä olette luokkaeroista tai ihmisten sosiaaliseen statukseen liittyvistä asioista? Heijastuvatko ne merkittävästi ihmisten jokapäiväiseen elämään?

 

Mari, Minä huomion kanssa kalastamisen tärkeyden ja muun lihan puutteen ja sen, että vaikka muut tuntuivat näkevän nälkää niin pappilassa riitti ruokaa niin ihmisille kuin pappilan eläimille. Pappila on muutenkin nostettu “jalustalle” kirjassa, on omassa saaressaan. Tässä ainakin näkyy selkeä luokkaero muihin ihmisiin jotka asuvat saarella.

Kuvittelisin että sodan jälkeen olisi enemmän puhetta sodasta ja sen tapahtumista, mutta kirjassa ei juurikaan viitata sota-aiheeseen.

Eniten henkilöhahmoista nostetaan minun mielestäni pappia ja hänen vaimoaan. Heidän keskinäisestä suhteesta kerrotaan kirjassa ja heidän omista kokemuksistaan saarella.

 

Hilkka: Minun huomioni kiinnittyy toistuviin luetteloihin. Milloin missäkin yhteydessä kirjailija latelee samaan virkkeeseen tai lauseeseen pitkän pitkät luettelot. Onkohan se tyylikeino jota en tunnista, vai mistä johtuvaa?

Toinen seikka tai oikeastaan siihen kiinnitin ensin kriittisen huomioni on kuinka pastorska kohtelee lastaan. Liekö hän mustasukkainen miehen ja lapsen kiintymyssuhteesta, jota ei osaa kanavoida muuten kuin lastaan kovistamalla? Virtuaalisesti olisin tekemässä hänestä jos kuinka monetta lastensuojeluilmoitusta, moisestakin kaltoinkohtelijasta. Ahdistavaa luettavaa siltä osin.

Kirja muuten tähän asti on luettavaa juurikin minun makuuni; aikalaiskuvausta parhaasta päästä. Olen tunnistamassa sisällöstä taannoisen, historiallisen säätyjaon aatelisto, papisto, porvaristo, talonpoikaisto tai tässä tapauksessa kalastajisto. Tuollaista elämä on varmaan oikeasti ollut.

 

Peter kirjoittaa kun lukenut taas 21.2.2015 5-8 luvut, Sodanjälkeinen elämä näkyy hyvin kerronnassa. Varsinaista luokka eroa vielä vaikea tunnistaa. Mielestäni alkuvaiheessa lukeneisuus kyllä nostaa eräänlaisen parempiosaisuuden tunteen pastorskan taholta. Mutta papin ja pappien taholta on selkeästi paimenen rooli ollut suurempi tuohon aikaan kuin nyky yhteiskunnassa päättelin. Jos taas miettii yhteisöä mihin pappisperhe joutui tai sitten pääsi on ennakkoluulojen mahdollisuus suuri. Olihan voimassa olevat tavat ja tottumukset voimassa saarilla ja luodoillla. Jos taas miettii miten perhe sopeutuu ajan tuomiin haasteisiin, säännöstelyihin ja muuhun niukkuuteen lienee kenellä vain vaikea olla ylemmällä tasolla ajatellen luokkaeroja. Saariston karuus on kuitenkin se millä ihmiset pärjänneet. Taitojen summa on kyllä kirjan alkuvaiheessa näyttävässä asemassa. Oletko kalastaja, posteljooni tai lukkari on siellä jokaisella tehtävä. Mielenkiintoa lisää kyllä oma osaaminen missä heinän kaato tehdäänkin syvällisemmällä tasolla. Heinän tuoksu tunteet ja atmosfääri saavat hienon vaikutelman ajan hengestä Luotolaisten tavan tässä asiassa on pastorskan oma tietämys ja kokemus ajaneet kaiken edelle, minkä myös Petter kin ymmärtää ja tunnustaa. Naisen roolia hienosti tuskaileva Mona miettii jo kesän tuomia lisätöitä vaikka kauan odotetun kesän kaipuu ominekin töineen olisi täyttäneet . Tässä sukulaisten serkkujen ja muiden vierailut saarella ovat ehkä rasite mutta myös piristekkin ken tietää kenelle se mitäkin tarkoittaa.

 

Henna: Luokkaeroja minusta näkyy erityisesti papin ja muiden pappilassa työskentelevien suhteen. Heitä arvostetaan muita työntekijöitä/asukkaita enemmän..  pahus menin maalaamaan ja jotenkin se poisti osan tekstistä sori t.peter

Luku 7-8 Peter: Mielikuvissa liikutaan tasoilla mitä hiljaisuus ja ulkosaariston karuus tuo ihmisessä esiin. “tuntuu kuin joku seuraisi vieressä” ajat nousevassa myrskyssä merellä, huomaat kuinka pieni ihminen on? Tuo tunne on vain koettava. Mielestäni kirjailija saa tuntua tuohon meren voimaan. Elementtiä on kunnioitettava, oletko uskovainen tai muuten vain kuolevainen. Taikauskoisuus seuraa herkeämättä hiukan taaempana mutta on siellä. Myös tietynlainen skeptisyys ja uskon puute lienee valinnut aikakautta. Usko ja turvallisuus kohtaavat kirkossa. Uskonto on käytännönläheistä toimintaa, laulaen kuunnellen ja vain tunnustellen harmoonista ilmapiiriä. Pastorskan tuskaillut tulevista kesävieraista kun olisi muutenkin paljon tekemistä. Vertauksissa heinänseipääseen ja henkiriepuun liittyy jonkin verran sarkastista huumoria. Huumorin merkitys onkin asia mikä kuvataan pappien kohtaamisessa hyvin. Tarpeeksi kuunnellut suruja ja murheita taistellut vastaan päätöksiä joita aina vain lykätään vie voimat. Mietin vielä tuota luokkaeroja, kun oikein tutkin asiaa niin sain kolmen tasoista luokkaero kuvaa. Tavallinen saaristolainen, kalastaja, emäntä, urkuja soittava kanttori ja posteljooni, kauppias sekä kätilö jolla ulkomaalaistausta, korkeimpana pappi ja sen päällä pastorska :) Jakaisin ehkä koulutuksen mukaan ja toiseksi onnistumisten ja liikemies taitojen mukaan. Keskellä olisi perus työväki. Hm..Naisten paikka oli hellan ääressä ja lasten hoidossa. Isäntä oli perheen pää. Lukemiseni on erittäin hidasta joten kirjoitan sitä mukaan etten unohda :)

 

Peter luku 9, Loppu yhteenveto ensimmäisestä luku sessiosta.Jos nyt hiukan vedän yhteen koko setin.  Mielestäni kirjailija kuvaa hienosti sodan jälkeisen rakentamisen ajan. Kaikesta on pulaa mutta elämä jatkuu. Ihmettelin hiukan näinkin normaalin kuvauksen aikakaudesta mitä varjostivat sodan traumat. Mietiskelin kuppikuntaisuutta mutta päädyin siihen että oman reviirin ajattelussa on eletty tuolloinkin. Asiat kuitenkin hoidettiin itsenäisesti ja lainattiin jos tarvetta. Lainaamiseen sisältyi kuitenkin vastapalvelus. Minusta entisajan hengessä autettiin pyytettömästi naapuria. Perheet oli isoja ja puhallettiin yhteiseen hiileen. Kuppikuntaisuus varmasti loi väliin kateellisuuden tunteen jos naapurin puolella oli ruoho vihreämpää tai tässä tapauksessa sitä oli enemmän. Oikeastaan kun tuon 9 luvun luin sain sen kuvan pastorskasta että luonnetta oli ja hyvää vauhtia tuosta pikku Sannasta löytyi samoja piirteitä. Luen niin että vaikka pappi oli korkein herra yhteisössä,pappia kuitenkin ylempänä oli pastorska. Heidän sopusointuisuutensa loivat ilmeisen eläväisen elämän. Pohtiessaan perheenlisäystä oli alkuun pessimistisiäkin ajatuksia jos sieltä tulee toinen riiviö. Kaikki lapsethan ovat jossain vaiheessa riiviötä?Nuoren perheen kasvatusmetodit olivat hiukan erikoiset mutta ilmeisen toimivat. Lapsen uhma annetaan itsestään laantua. Vikisemällä ei tavoiteta asioita mitä taas ilmeisesti rauhallisuudella ja tasaisuudella saavutetaan. Juu olisikohan tässä omalta osaltani ajatuksia mitä ensimmäinen osio herätti. Papin hiljeneminen kasvatus tilanteessa hiukan näytti sotivan vastaan lempeää ja rauhaa pursuvan herrasmiehen. Juu ja siis kun suomennettu voi siinä olla pieniä sivuvärejä. Hyvin on suomennettu kun en löydä suurempia muotoseikkoja mistä voisi sanoa jotain.

Minulle tämä kirja tuo sukeltamista oman mukavuusrajan. Olen ennakkoluuloinen lukemisen valinnoissani. Kiinnostukseni kuitenkin on saaristo, saaristolaiselämä, kauneus ja karuus. Minua kiehtoo kirjailijan hienosti esiin tuomat persoonat ja persoonien muodostuminen elinympäristössä. Ennakko odotukset, toteutuneet haaveet ja ihmisen perustarpeet. Hengellinen ravinto tulee myös esiiin sen tärkeydessään luoda ihmisille toivoa ja sisäistä lämpöä. Papin rooli on moninainen tuohon aikaan. Teologinen tiede oli viellä tähän aikaan vanhoillista. Kasvatus oli myös jämäkkää ja ohjaavaa. Vertaan nykypäivän viestimiin missä 1v-2v istuu ipod kourassa vanhempien tehdessä toimiaan tai jopa työtään..virtuaalinen vanhempi on nykyään vallalla oleva käsite vanhemmuudesta. Karrikoin nyt suuntausta. Tuon ajan vanhemmuus tarkoitti “onnea” jatkumoa ja turvaa. Vanhemmista pidettiin huolta. Nyky yhteiskunnan tilanne missä vanhukset laitostetaan on meidän riesamme ja kauhuskenaariomme. Olla riesaksi läheisillemme. Sellaista ei siis tällä aikakaudella mihin kirjailjia tarinansa on vienyt en huomaa. Tämä siis oli vain oma päätelmäni pappis perheen elämästä. Sijoittuminen uuteen yhteisöön on mielenkiintoinen tilanne mistä sain myös kuvan että alkuun sydämmellisesti toivotetaan tervetulleeksi mutta hiljalleen ihmisten keskinäiset toimet aiheuttavat erilaisia erimielisyyksiä ja kommervenkkejä.

 

Anu Petlin

On ollut hieman silmien ja lukemisen kanssa ongelmia, muiden oppiaineiden lisäksi, joten en ole paljon täällä kerennyt kommentoimaan. Yritän silloin tällöin mukana kuitenkin olla mahdollisuuksien mukaan.

Kaikkia lukuja en ole vielä saanut luettua, mutta osan kuitenkin, pikku hiljaa eteenpäin. Mielenkiintoisia henkilöitä on kirjailija saanut mukaan, Itse ihmettelin kuinka runsasta ruokapuoli on, vaikka on köyhyyttä ja ankeutta.. Saaristolaiselämän kauneudessa ja karuudessa kirjailija on onnistunut.

Tosi mukavasti uusi pappilan perhe otettiin vastaan ja autettiin monessa asiassa. Pastorska on mieleenpainuva pirteydellään ja energisellä olemuksellaan. Katsotaan mitä kirjan edetessä tulee tapahtumaan.

Hieman häiritsi se, kun teksti pomppii ihmisestä toiseen. Toivon, että asiat korjaantuvat kirjaa enemmän lukiessani.

 

Tarja

26.2. - 6.3. Luvut 10 - 16

Mukava huomata, kuinka vilkkaana keskustelu on käynyt! Teos on nyt vaiheessa, jossa uusi pappisperhe on asettunut saaristoon, ja suuri osa keskeisistä henkilöistä on esitelty. Pastorska on raskaana, perheenlisäystä on siis odotettavissa. Syysmarkkinoilta on palattu, talvi tekee pian tuloaan.

Toivoisin, että ihan ensimmäiseksi palaisitte vielä yllä oleviin teksteihinne. Etsikää omista tai lukukaverin kirjoituksista jokin aihe tai näkökulma, joka tuntuu puhuttelevan teitä. Kirjoittakaa tiivis, informatiivinen puheenvuoro (laajuus vapaa, esimerkiksi vain yksi kappale), jonka viette ningiin ilmiön lukupiiri-ketjuun. Tarkoitus on, että muutkin ilmiöläiset saisivat käsityksen teoksen aihepiiristä ja maailmasta. Yksi aihe riittää! Nopsasti poimittuna sellainen voisi olla vaikkapa:

teoksen huumori

kasvatus, suhde lapsiin

luonto, saaristo, vuodenajat

henkilökuvaus (esim. yksi henkilö tarkemmin)

yhteiskuntaluokat, työ & ammatti

sukupuolisuus, mies/nainen

historiallisuus

uskonnollisuus, taikauskoisuus

 

Tämän lisäksi jatketaan keskustelua seuraavasta luku pätkästä täällä dokumentissa samaan tapaan kuin tähänkin asti. Tämän luku pätkän jälkeen teos on suurin piirtein puolivälissä. Muuttuuko lukukokemus?

 

Peter kirjoittaa 26.2.2015

 

Valitsen henkilökuvauksen pappi Petter

 

Petter pappi

Kerron hieman henkilökuvaa romaanin Jää päähenkilöstä ja hänen perheestään

Aikakausi sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan 1948-> Petter on nuori yhden tyttären isä. Tytär Sanna on 1 vuotias ja vaimo Mona joka on Petterin ikäinen odottaa toista lastaan. Kummatkin ovat syntyneet Suomen itsenäisyyden aikoihin 1917. Petterin vanhemmat ovat saaristolaisia.

 

Petter on teologiaa opiskeleva pappi.

Hänet on valittu pienen luodon väliaikaiseksi papiksi

petter on syntynyt ahvenanmaalla kalastaja perheeseen

jatkosodan loppuvaiheessa hän toimi kenttäpappina

Petterin vaimo Mona ja tytär Sanna ovat petterin perhe

Petter tykkää luonnosta vapaudesta kalastuksesta ja käsillä tekemisestä, hän on rakastava perheen isä lempeä.

papin työssä hän on loppusuoralla ja suorittaa lopputyötään.

uuden viran tuomat paineet näkyvät perheen opiskelun ja työn sovittamisen vaikeutena.

syvän uskonnollisuuden ja sisäisen keskusteluun sekä omiin mietteisiin vaipuvana hän on hyvä kuuntelija ja kiireetön, näin hänellä voi perheen asiat väliin unohtuakin.

petterin persoona on lämmin hellä hiukan hajamielinen ehkä hiukan boheemi

petter huomio hyvin kaikki läheiset ja seurakunnankin välittämättä ketä tai mitä he ovat

 

Luonteen piirteessään on paljon empaattisuutta ja positiviiseen suuntautuvaa ajattelua. Hänen nuori puhdas optimistusuutensa valaa uskoa lähipiiriin. Papin kutsumus ja tulevaisuuden näkymänsä ovat tuotu kirjassa hienosti esille. luvut 1-9.

Tarja: Tarkkoja huomioita! Merkille pantavaa on myös Petterin musikaalisuus (ja laulavainen seurakunta).

 

Henna: Kasvatus, suhde lapsiin

 

Lasten saantia mietittiin tarkoin pappilassa. Kun viimein oli päätös tehty, milloin lapsen olisi sopivaa syntyä, odotettiin kiihkeästi seksielämän alkua. Muulloin taisi olla aika kuivaa ;)

Lapset haluttiin kasvattaa itsenäisiksi ja ahkeraksi, jonka vuoksi pastorska ei halunnut että lapset saavat liikaa huomiota tai hellyyttä. Esimerkiksi pastori ei saanut antaa lapsille sitä hellyyttä ja rakkautta, jota olisi halunnut antaa. Juhlien/vieraiden aikana oli tärkeää etteivät lapset olleet näkyvillä, koska liika huomion saaminen oli huonoksi.

Lasten tuli kuitenkin saada riittävästi huomiota, joten jos vanhemmilla ei ollut tätä aikaa tarpeeksi, sen teki joku muu -> luki kirjoja, leikki, vei retkille ja opasti tekemään asioita oikein.

Lasten piti oppia mahdollisimman äkkiä tekemään kotitöitä -> mieleeni tulee sanonta: “Elämä ei laiskoja elätä”. Jokaisen työpanos oli tärkeä, pienen lapsen toivottiin kasvavan nopeasti, jotta eivät olisi tiellä ja voisivat olla avuksi askareissa. Vauva aika oli ns. välttämätön paha aika, jonka odotettiin menevän pian ohi.

Lasten piti oppia äkkiä tavat ja kasvaa isoiksi. Esimerkiksi pappilassa, jos lapsi huusi yöllä, vietiin lapsi sänkyineen toiseen huoneeseen, jotta he oppisivat että yöllä nukutaan eikä silloin ole “palvelua” saatavilla.

Nuoret kunnioittivat aikuisia ja olivat hyvine tapoineen aikuisten edessä, mutta keskenään ollessa he riehuivat ja remusivat sekä ilakoivat kuten nuorten kuuluukin tehdä. Kapinointia aikuisia kohtaan ei ollut havaittavissa.

 

Lukukokemus jatkuu mielenkiintoisena, joskin maisemakuvaukset tympivät joissain pahasti ja tekisi mieli hypätä yli ja jatkaa lukemista kun päästään taas itse asiaan. =)

Tarja: Äidin ja isän erilainen suhtautuminen lapsiin on mielenkiintoinen. Voisi ajatella, että ajan kuvaan kuuluisi isän ehdoton päätäntävalta, mutta tässä perheessä äiti tekee kasvatukseen kohdistuvat päätökset. Toisaalta isä on niin kiireinen työssään, että arjen pyörittämiseen liittyvät asiat hoitaa äiti. Tarkkoja ovat sinunkin havaintosi, Henna!

 

Mari, henkilökuvaus Mona papin vaimo

Mona on oppinut omalta perheeltään Uudenmaan viljapelloilla maanviljelyn taidon ja ahkeruuden. 

Kun he papin kanssa muuttivat saaristoon, Monalla oli kiire laittaa pappila kuntoon ja uutteruudellaan hän saikin siitä nopeasti asuttavan. Mona ajattelee elämäänsä tekemisen kautta, hän listaa päässään tehtäviä asioita, jopa seuraavan vuoden kukkaistutuksia ja uusien eläimien ostamista.

Parisuhteestaan papin kanssa hän on tyytyväinen, mutta toisaalta kaipaisi enemmän yhteistä aikaa olla papin kanssa. Hän kyllä ymmärtää, että papilla on kiireitä työnsä vuoksi, joten hän on myös ymmärtävä vaimo.

Lapsensa suhteen Mona on ankara ja johdonmukainen. Hän ei halua lapsensa luulevansa olevansa päätähti, joten tiukkaa kuria ylläpitämällä, hän kasvattaa lastaan sen ajan mukaisesti.

Maanviljely ja eläinten pitäminen on Monalle kaikki kaikessa. Hän saa lehmiltään rauhaa ja lohtua, kun sitä tarvitsee.

Tarja: Kuten Marin tekstistä käy ilmi, Mona on ylivoimainen kaikessa tekemisessään. Monan ja Petterin perusluonteiden vastakkaisuus synnyttävät mielenkiintoisen jännitteen, johon palaamme vielä myöhemmin.

 

Hilkka päätyy valitsemaan esittelyn aiheeksi ammatit ja yhteiskuntaluokat.

Luodoilla, jolla nimellä kirjan keskeisintä tapahtumapaikkaa kutsutaan, asuu satoja ihmisiä siitä päätellen että siellä on oma kirkko. Papin virkaanasettajaisjuhlaan kerrottiin saapuneen nelisensataa seurakuntalaista. Luodot muodostuu monesta erillisestä saaresta. Siellä on monenlaista ammatinharjoittajaa ja säätyjakoakin vaikuttaa olevan. Niin sanotusti ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvat papin perhe sekä emigrantti kätilö, joka on koulutukseltaan lääkäri, mutta ei ole uskaltanut hakea laillisuutta siihen tehtävään. Hänen pätevyytensä on pantu merkille, mutta siihen ei ole sen kummemmin kukaan luotolaisista puuttunut kielteisessä eikä myönteisessäkään mielessä. Lisäksi on tottakai opettaja, oikea kansankynttilä.

Asujaimistossa on mm. kauppias, postiveneen kuljettaja, laivureita, maanviljelystä sivutoimenaan harjoittavia kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Kirkon palveluksessa on lukkari ja suntio. Siellä asuu myös entisiä kirvesmiehiä joilla on arvostettua työkokemusta ihan Amerikasta asti.

Luodot on karkeasti jaettu itä- ja länsipuoleen ja yhteisistä asioista päätettäessä on tärkeää että molemmista on yhtä suuri edustus. Äänestystä tarvittiin kun terveystaloa alettiin havitella rakennettavaksi. Asukkaat varmaan ajan tavan mukaisesti ovat hyvin perillä ja selvillä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Kesäaikaan vallasväkeä poikkeilee Luodoille purjehdusretkillään. Heihin suhtaudutaan suopeasti siksi että tuovat saarelle tarpeellista rahaa palveluja saadessaan. Saavat käydä mutta heihin yhteydenpidossa ei mitään jatkuvuutta liitetä; ovat merkki kesästä, ei sen enempää.

Nuoret käytyään rippikoulun saavat aikuistuvan statusta kuten se aikoinaan on ollut käytäntönä niin saarilla kuin mantereella.  

Tarja: Hilkka, hyvä kun mainitsit tuon jaon itä- ja länsipuolen välillä. Yhteisistä asioista päättäminen äänestämisineen on monimutkainen kuvio, joka edellyttää luotolaisilta sosiaalisen verkoston ja historiallisuuden syvällistä tuntemusta!

 

Mari,

Huvitti kovasti, kun kirjassa kerrotaan siitä kun posti saapui. Se on odotettu tapahtuma. Saaristolaiselämän vastapainoksi on mukava saada vaihtelua ja lukea kirjeistä tuttavien kuulumisia. Myös lehdistä he saavat tietoa mitä muualla on tapahtunut. Voin kuvitella miten hartaasti kaikki lukevat postia ja imevät kaiken tiedon mitä niistä löytyy.

Tarja: Saaristolaisten eristyneisyys käy osuvasti ilmi näissä kuvauksissa. Millaisena henkilönä pidätte postinkantajaa, Antonia?

 

 

Anu (S): Kirjoitan tähän vielä oman mielipiteeni noista alkuluvuista, olin viime viikon kuumeessa. Itselleni käy joskus niin, että unohdan osan lukemastani tai joitakin yksityiskohtia. Varsinkin näin käy silloin, jos pääsee lukiessa vauhtiin ja “ahmii” kirjaa liian nopeasti eteenpäin.

 

Mutta niin, saaristoa kuvataan mukavasti, mutta haluaisin tietää miten suuret välimatkat ihmisillä on noin suunnilleen toistensa luo. Esimerkiksi yhdessä luvussa pappi oli pyöräillen tervehtimässä Luotolaisia ja siinä sanottiin, että moni vilkutteli ja pysäytteli hänet. Oli kiva lukea miten lämpimästi pappilan uusi perhe otettiin vastaan, mutta pitää myöntää että olin aika ulalla kirjasta pari lukua ennen kuin pääsin sen juoneen kiinni ja siihen kuinka kirjailija kertoo tapahtumia. En ole koskaan lukenut tämän tyylistä kirjaa tai tällä tavalla kerrottua kirjaa. Aluksi tuntui vähän kummalliselta lukea tätä, mutta nyt on jo tottunut siihen, miten kirjailija kertoo tarinaa :)

Tarja: Anu ja muutkin, osaisitteko eritellä tarkemmin, millaisista elementeistä kirjailijan tyyli ja tapa kertoa asioita koostuu? Mistä syntyy tuntemus, että luvun tai kahden jälkeen on päässyt juonesta ja kirjailijan kerrontatavasta kiinni, että tapaan pitää ensin totutella? Jaammeko tämän totuttelukokemuksen?

 

Minustakaan ei kovinkaan usein tunnu, että kyseessä on sodan jälkeinen aika. Vanha aika kuitenkin, mutta uskoisi että sodasta olisi kulunut hieman enemmän aikaa. Tuntuu, että lähes kaikilla on kaikkea tai sitten kaikki auttavat toisiaan todella paljon.

Sitten pastorska tuntuu välillä olevan ihan luonnottoman nopea tekemään kaikkea tai jaksamaan aina välillä. Tykkään pastorskan hahmosta kuitenkin, mutta en siitä käytöksestä lasta kohtaan. Se on tietenkin se aika ja kirjailija on luultavasti sitä huomioinut. Huumoriahan tässä kirjassa ei oikein ole, mutta ei se mitään, hyvä lukukokemus on tähän asti ainakin ollut. :) Ja minut saa aina hymyilemään se kun papista kirjoitetaan ja se hokee “hurjan ystävällistä” tai vastaavaa :)

Tarja: Tästä huumorista tai hymyilyttävistä seikoista haluaisin kommentteja teiltä kaikilta. Onko tällaista lukuun 16 mennessä esiintynyt ja jos, niin mitä-missä-milloin?!

 

Peter 10-16 luvut

hiukan huvitti tuo osio missä rippikoulutytöt rakastuivat pappiin. Kirjailijan esiin tuoma tämän ikäryhmän hormooniset muutokset miten nuoret sen kokevat. Mielestäni ainakin tämä oli huvittavaa mutta varmaankin totuus.

toinen missä varoiteltiin jäistä ja miten luetaan jäätilannetta, tässä ehkä vanhan ajan tapa varoittaa vaaroista oli myös kokemukseen perustuva pelottelu menetelmä..joka ilmeisesti toimi..mutta on mielestäni vanhoillinen tapa missä peloitellaan veden syvyyttä ja muita vaaroja..aikuisten tavoin nähtynä, se näkyi varustautumisin jää naskalein ja muuten eri vempaimin kun sinne heikoille jäille on kuitenkin aina mentävä..joko kalaan tai sitten naapureihin asioimaan.

potkukelkan riemut ja luistimien oli varmaan hauskaa huvia mitä kaikki harrastivat jotka kykenivät Monan halu ajaa potkurilla ja Petterin tehtävä osallistua kelkassa lapsi sylissä..oli ihan hauska juttu

ehkä viimeisenä ei ehkä hauskana mutta kuvaavana missä ilmeisesti kirjailija haki suojelusenkelien olemassaoloa ja niiden puhumista eri tilanteissa varsinkin jäällä liikkuessa..oli mielenkiintoinen näkökulma ja miten se oli tuotu esiin.

Nyt luettu tuo lukuosa ja ajatuksia herätti taas tunteet mitä iloisuus myös on.Uskoisin niin että luonnon karuus ja kauneus on asia mitä on vaikea kuvata huumorin kautta. Elämä on varmaan ollut vaikeaa sodan jälkeen vanhemmat jotka menettivät läheisiään eivät paljoa nauraneet. Jos nauroivat uskoisin että miesten saunominen ja siellä kirkaan juoman naukkailut tai sitten sahdin kyllä avasivat myös heidän melankolisen arkkunsa..ja ehkä naurun rämäkyyden..sitähän tässä ei juurikaan tunnista..sauna kyllä on muttei saunan löylyjä tai h´vihdan tuoksua tunne.

jäänlähtö kiinnitti huomioni, nopea ja mahtava kokemus.Luonto ilmiö joka tulee ja menee kerran vuodessa samoihin aikoihin kuten kurkiaurakin..sitä on mahdoton kuvailla se pitää tuntea..ilmeisesti kirjailija yritti sitä mahdotonta kuvailla, lähes onnistui..

ilot jäällä, into ja touhu oli oltava nopea sillä jäät toimivat hienona siltana lapsilla ainakin oli hauskaa..

ehkä tuohon synnytykseen valmistautuminen toi sen ilon ja onnentunteen mitä kirjan melankoolisuus väliin tarvitsee..JÄÄ on kirjana aika kylmä ilman näitä hetkiä..tarvitaan paljon villaista :)

mietin myös Sannan nopeaa aikuistumista ja tunteita kun vauva olikin rääpäle eikä tuleva leikkikaveri..voi surkeus ja itku..kestänee muutaman vuoden kun saa oikein sen kanssa leikkiä ja sitähän 2 v pää ei voi käsittää kun jo eletty elämä on ikuisuus? Otetaan joku nuori vahtiin Sannaa..niinhän se menee..kunnes on tarpeeksi lapsia ja vanhempi sisko/veli vahtii pienempää...että emäntä pääsee tekemään omaa työtään..ja taas tupsahtaa uusi...

 

Henna: Minä en tätä kirjaa osannut lukea huumorin kannalta tai tarkastella juurikaan sitä puolta. Oma asenne oli hyvinkin vakava, joten varmasti moni teidän mielestänne hauska juttu on jäänyt sen vuoksi väliin. =) Mutta se ei minua haittaa, sain paljon irti juuri tällaisella vakavalla asenteella. Ehkä se tulokulmani on hieman erilainen tai sitten minulta ei vaan irtoa samanlaista huumoria, jotta olisin ne ymmärtänyt ;)

 

Hilkka: Ei ole minullekaan huumori tästä teoksesta auennut. Hyvin totista ja luonnon sekä yhteiskuntajärjestyksen armoilla elävien ihmisten kuvaamista tästä aistin. Pastorskan tyly kohtelu lapsiaan kohtaan ei jätä minua rauhaan. Työssäni teen tämän tästä lastensuojeluilmoituksen paljon “lievemmistäkin” syistä. Odotan mielenkiinnolla selviääkö pastorskan persoonan muotoutumiseen syy sillä kuuluisalla viimeisellä sivulla. Yksi kappale on enää lukematta. Olen tämäntyyppisten kirjojen maistelija, en hotkija!

Ainoa vähänkään huvittava kohtaus oli papin visiitti Porvooseen ja kaikkien kommellusten seurauksena puistonpenkillä nuokkuminen kuin puistokemistien konsanaan :)

 

Tarja

9.3. - 15.3. Luvut 17 - 20

Kuudennentoista luvun lopussa Mona on synnyttänyt toisen tyttären ja synnytyksessä on avustanut kätilö-tohtori Gyllen, joka avautuu papille elämästään Neuvostoliitossa ja paljastaa lastaan koskevan salaisuutensa. Seuraavassa lukupätkässä perhe on viettänyt Luodoilla 1,5 vuotta ja on syksy. Pätkä päättyy pastorin virkaanastujaisiin.

Edetään tällä viikolla niin, että kirjailemme huomioitamme lukemisen aikana, ei vasta kokonaisuutena sen jälkeen. Osa on jo lukemisessa pidemmällä tai teos on luettu, mutta pyrkikää kuitenkin palaamaan tämän viikon lukuihin vaikka selaamalla ja muistuttelemalla mieliinne lukupätkän tapahtumia ja tunnelmia. Esittäkää lukukavereille joku mieltänne askarruttava asia tai kysymys! Aikaisempien keskustelujen teemoja voi tarvittaessa hyödyntää.

 

Hilkka: Luvussa 19 kuvataan pastorskan sairastuneen nivelreumaan. Mitä uskotte hänen todennäköisemmin sairastaneen kun lukee kuvausta oireista ja hoidosta sekä toipumisesta? Kuka edes teki kyseisen diagnoosin ja antoi hoito-ohjeet? Kuinka noin vakavasta sairaudesta olisi voinut toipua täysin oireettomaksi ja toimivaksi kuten Mona toipui, mikä on todettavissa kun  etenee seuraavaan lukuun? Nivelreuma ei ole nyt eikä ole voinut olla etenkään tuolloin ihan pikku juttu. Reumakuume? Vakava virusinfektio?   <- Tarja: en osaa ottaa kantaa Hilkan kysymykseen, Peter omassa puheenvuorossaan on esittänyt vaihtoehtoja. Tuleeko kenellekään muita mieleen?

 

Tarja: Mikä mielestänne on Huldan motiivi tulla tapaamaan Peteriä Porvooseen? Mikä pohjatekstiviite tukisi väitettänne, vai onko motiivi tulkittavissa rivien välistä?

 

Henna: Apuva, minun lukemasta on jo niin kauan, että alkaa olla jo hankalaa muistaa ihan pieniä hetkiä, joilla ei lopulta ole mitään merkitystä.. =D Piti tovi miettiä, että kuka ihmeen Hulda.. Mutta kyseessä taitaa olla tämä nainen, “joka pilasi” Peterin tutkinnon?! Oliko näin? (jatkan lisää, kunhan joku varmistaa että olen oikean ihmisen jäljillä.)

Jatkan siis: Minusta Huldalla ei ihan täysin varma ollut itsekään miksi hän meni Peterin luokse Porvooseen, miksi juuri silloin hän  halusi tavata. Ehkä ajankohta sopi Huldalle, mutta hän näytti Peterille selkeästi ettei hänelle merkitse muut ihmiset mitään.. Ei häntä kiinnostanut Peterin menot ja halu nukkua hyvin. Peter oli niin kiltti, että antoi Huldan olla, vaikka pelkäsikin tätä kovasti. Hän vetosi siihen, että pappius sitä vaatii, mutta se taisi olla enemmänkin tekosyy. Luulen Peterin ennemminkin odottaneen anteeksipyyntöä aiemmin tapahtuneesta sattumuksesta.. Ehkä Peter olisi halunnut itse “sovittaa” menneet ja siksi salli Huldalta tämän käytöksen sillä hetkellä. Ja luulen, että Hulda halusi sovittaa myös menneet Peterin kanssa, mutta ei sitten lopulta uskaltanutkaan asiaa viedä loppuun ja purki kaiken muun mieltä painavan ja toivoi “synnin päästön” tulevan Peteriltä.

 

Hilkka: Huldan vaikuttimet olivat moninaiset ja varsin itsekkäät. Lisäksi hänellä oli ilmeinen läheisriippuvuus. Elämässä sattuviin vastoinkäymisiin hänellä ei tuntunut olevan omia selviytymiskeinoja ollenkaan. Kun oma puoliso hävisi teille tietymättömille, hän etsi käsiinsä kenet hyvänsä vanhan tuttunsa. Tässä tapauksessa ihmisen jonka elämäntilanne oli nykyään täysin erilainen kuin aikanaan seksuaalisuuteen uteliaasti suhtautuneen nuorukaisen. Hulda ei edes vaivautunut kysymään oliko hänen ilmaantumisensa paikalle mitenkään oikea-aikainen. (Nykyään yhteydenottajat monesti tapaavat tiedustella onko aika sopiva.)

 

 

 

Peter: Tuo edellä mainittu oli Pettern ensi kokemus naisen kanssa.Luvut 17-19 Olivat mielestäni aika traagiset ja murheelliset. Ensiksi Monan sairastuminen nivelsairauteen. Ilmeisesti hoidettiin reumana. Saariston kylmyys oli ehkä yksi ja synnytys  oli asia mikä ehkä laukaisi asian. Reumahan on perinnöllinen ja tuon ajan c-vitamiini ei ollut tämän päivän tasolla. Yksi mielestäni mahdollinen oli vitamiinipuutos ja sen aiheuttama tulehdustila? Itsellä ollut useastikin kylmästä aiheutunut niveltulehdus ja silloin se on todella kivulias useita viikkoja jopa kuukausia.

Jouluaatto ja Jouluyö oli traaginen, myrsky yltyi ja kirjailija kuvaa että “melkein kuuli laivan haaksi rikkoutuvan” Jouluaamuna kirkon valmistelujen aikaan tuli tieto Park Vicktory:n haaksirikosta. Kyseessähän on tosi tapahtuma vuodelta 1947..kirjailija ilmeisesti käytti osaksi tuota tapahtumaa luotolaisen näkökulmasta katsottuna. Nyt kun miettii niin sieltä löytyi myös nuo vajat missä ihmisiä pidettiin säilössä kuollessaan, Jos nyt vielä amerikan tuliaisista ja kiitoksista poikansa hautaamisesta . Oli Petter otettu mutta samalla harmitteli tuota asiaa ettei itse ollut saanut kirjettä aikaan..Onneksi isä hallitsi englannin ja luki kirjeen johon hän myös teki käännöksen omalla tyylillään, joka taas suututti Petter iä. Itse olen käynyt Park:lla 1980 luvulla ja oli vaikuttava näky se makaa kolmessa osassa 7-40m syvyydessä. Muutama sata metriä Utön saaresta

Peter luvut 20-21 tässä osiossa ensimmäisen kerran oli aitoa huumoria. huumori johtui ensiksikin ukkoporukan löydöistä”kalasaalis” pirtu lasti joka ajautunut rannalle tai kalastajan saaliiksi. Toisessa huumori kohtauksessa oltiin lasten hölmöilyllä saatu aikaan hiukan naurun römähdyksiä. Ilmeisesti myös Liliuksen kaatuminen sikojen sekaan oli hupaisaa. Muttei Monasta joka joutui Juliuksen pesemään.

Tässä osiossa oli Petter in virkaanastujainen joka sai suuren huomion ja lapset oli jätetty kotiin etteivät vain  sotkisi tilaisuutta. Sannaa asia harmitti ja olikin katkera. Muuten asiat meni ihan kuin Petter oli toivonut ja ilmeisesti Monakin oli tervehtynyt? loppu hyvin kaikki hyvin.Puheissa ei enään muisteltu tilannetta missä hiukan huonon arvosanan pastoraalista saaneena oli jotenkin odotus paineet suuremmat kaikilla. Vihdoin saatiin taas pappi luodolle ja virka oli siten täytetty. Luotolaisetkin saivat sopivan pappis perheen ja olivat selkeästi tyytyväisiä tilanteeseen..

 

Tarja: Muhitellaan keskustelua viikon aiheesta vielä viikonlopun ajan. Käyn sunnuntaina kurkkaamassa, josko muutkin ehtisitte laittaa kommenttinne teoksen loppukäsittelystä: pätkä vai kaksi? Kunhan teos on käyty loppuun, tehdään vielä kokoava keskustelu ja tuumaillaan jatko. Missä luvussa olette menossa?

 

Tarja

16.3. -  Teos loppuun

Anu P., Anu S. ja Mari, mikä lienee teidän lukutilanteenne? Toivottavasti on ok, että käsittelemme teoksen loppuosan yhdessä pätkässä. Vietetään lukurauhaa alkuviikko. Häiriköin kyllä ilmiöön liittyvillä kysymyksillä piakkoin!

 

Mari, työtilanteen vuoksi jäin hivenen taakse, mutta nyt kiritty hivenen.

Hildan tuleminen Petterin elämään juuri ennen pastoraalitutkintoa oli todella epäreilu käänne. Ymmärrän Petterin saamattomuuden kuunnellessaan Hildan valitusta, mutta hänen olisi pitänyt olla itsekkäämpi. Myös Monan reaktio oli hyvin sopiva tilanteeseen.

 

Henna: Minun täytyy kyllä vielä sanoa, että on hankala ajatella aikaa, jolloin puhelimessa ei voinut puhua tärkeitä asioita.. Puhelinlinjaneidit taisi olla aikamoisia juorukelloja joka puolella?! Mahtaako olla niin ettei siihen aikaan ollut vaitiolovelvollisuutta? Milloin vaitiolovelvollisuus sai edes aikansa? Vai eikö se vaan koskenut linjan yhdistäneitä? =D Ois kyllä aika hankalaa, jos nykyäänkin pitäisi vältellä hyvin henkilökohtaisia asioita sen vuoksi, että kylän juoruneidit siellä kuuntelisi ja kuuluttaisi kaiken kaikille ja kaikkialle.

 

Peter, kun kahlaan vielä lukuja 22,23,24 alueella pisti silmään kuinka tärkeä kuulua yhteisöön. Yhteisössä jokaisella on paikkansa. Elämä antaa elämä ottaa. Kauniisti kuvattu nuoren 9 vuotiaan lähtö taivaaseen. Hän oli kuitenkin arjessa läsnä..laululintusena..koskettav kohta. Lääkärin lähtiessä ilmeni että osaaminen oli laajaa. Vaikkei kielitaitoja ehkä ennakkoluulotkin varjostivat häntä mutta kuitenkin arvo nousi mittaamattomaan kun hän jätti yhteisön. Kirjailija sai ainakin minut kyyneliin. Kirja on aika raskassoutuinen ajoittain mutta jotenkin erittäin koskettava ja kuvaava sodanjälkeisen aikakauden tilanteesta. Onnesta, surusta, ilosta ja arjesta, haasteista ja onnistumisista jotenkin koko elämän kirjo kyllä näkyy paremmin mitä pidemmälle kirja etenee. Kun tekee ilmiö prosessia   samaan aikaan kohtaa samankaltaista elämää, ja arkea nykyhetkessä, ajattelee myös ihmisiä eri aikakausilta kuinka tärkeä vesi elementtinä aina on ollut, “meri antaa meri ottaa” Jää kuvaa merta ja vettä eri muodoissaan aika on pysähtynyt saaristossa “Jään” aikana. Nykyisin on helikopterit ja laivat joilla pääsee jopa antarktiselle ja pohjoisen kalotin reitti pysyy kohta auki ympäri vuoden. Maailma muuttuu Eskoseni? Onko se hyvä on varmaan jokaisen itse pohdittava tykönään?vielä muutama kappale niin päästään loppu arvioihin :)

Peter, sain kirjan luettua ja loppu oli tosi surullinen. Joskus miettii että tällaistako elämä on? Tavoitellaan onnea ja uusia asioita. Tehdään hirveästi töitä sen eteen ja sitten kaikki romahtaa. Jos mietin tuota Petterin hukkumista ja viimeisiä hetkiä, niin näin se varmaan on. Tuska loppuu? Ilot loppuu joudut luopumaan kaikesta kuin tarkoituksella. Elämä antaa elämä ottaa/tässä tapauksessa meri antaa meri ottaa. Petter muistelee hädässään että aina oltava mukana terävää ja naskalitkin. On siis varustauduttava pahimpaan. nyt naskaleita eikä puukkoa ollut. Jäälle oli vaikea enään päästä. Jää kirjana kuvaa karua elämää missä yhteisö on sulautunut toisiinsa tiukasti. Papin rooli oli olla pitämässä yhteisö kasassa hyvinä ja huonoina hetkinä. Oliko papin kohtalo kuitenkin tarkoituksellista. Uuden papin ja pastorskan tulo ei sujunutkaan niin helposti. Vihaa oli jäänyt ja ilmeisesti osansa saa uudet asukkaat pappilassa. Sydämellisen papin poistuminen näin traagisesti jäi hiukan kirjailijalta kesken mielestäni. Pastorskan ja lasten kohtalo oli poistua yhteisöstä? mikä kuvaa tilannetta missä rooli ja asema muuttuu nyt olet papin leski?onko  tai olisiko yhteisössä  lastesi kanssa paikkaa. Luodoilla se varmaan oli hankalaa. Kirjana oli hieno ja osaksi murheellinen mutta mielenkiintoinen. Meri oli pääosassa eri muodoissaan. Kiitos :)

 

Mari

26- luku menossa, kirja saa kyllä ajattelemaan omaa elämää ja siitä, mitä suru voi saada aikaan. Odottamattomat käänteet ja juuri tuo postinkantajan “mitä jos joku olisi tehnyt toisin”- ajatus kuvaa ihmisten pienuutta ja samalla suuruutta vaikuttaa asioihin.

 

Tarja: Ajattelin, että tätä kirjan loppuosaa ja sen tapahtumia voisi jokainen lähestyä valitsemastaan näkökulmasta. Millaisin aatoksin ja mielin laskitte kirjan käsistänne (näitä tuntemuksia olette jo alustavasti kirjailleetkin)? Jos teidän pitäisi tiivistää teoksen teema -  keskeinen sanoma -  muutamalla virkkeellä, mitä sanoisitte? Presidentti Halonen sanoi Finlandia-palkintotilaisuudessa 2012, että Lundbergin käyttämä kieli on “konstailematonta ja jollain selittämättömällä tavalla iätöntä”. Kuvaako kommentti ajatuksianne?

 

Jatketaan vielä kokonaisuuden käsittelyä ensi viikolla, mutta tässä kohtaa vinkkaisitteko, oletteko jo sopineet ilmiön tuotosesittelystä 30.3. - 2.4.? Joskus lukupiiriläiset ovat käyttäneet pienen puheenvuoron lukupiiriteoksesta osana oman ilmiötuotoksensa esittelyä, haluaisiko/aikooko joku tehdä niin? Ilmiötuotoksen aiheen ei tarvitse liittyä suoraan lukupiiriteoksen tematiikkaan, yhdistävänä tekijänä on koko ilmiö: Maailman meret.

 

Peter, Traaginen, syvää tulkintaa, eloisaa meininkiä arjen ja juhlan keskellä. Karu totuus ihmisen pienuudesta. Hieno kuvaus saaristolaisen elämästä aikakaudelta missä ei ollut somea eikä muuta hömppää oli vain aikaa :)

Teen tuotokseni Maailman meret ilmiönä ja sieltä pureudun ilmaston tilaan ja meribiologiaan korallien näkökulmasta. Aiheessa olen rajanut asian lähinnä esitelmä tasolle pintaraapaisuna. Korallit/ilmastonmuutos/aikakaudet/vesien tila/ect.

 

Henna: Laskin kirjan pois hyvin järkyttyneenä ja rikkinäisenä. Pastorska oli surunsa kanssa kuin minä ja minä vasta todella läheisen ihmisen menettäneenä, ei itkusta tullut loppua ja omaa surua joutui käsittelemään samaan aikaan. Loppu oli hyvin työläs ja itkun sumentamin silmin todella hankalaa.. Luulenpa että jotain meni myös ohi tämän vuoksi. Jollain tapaa tämä kuitenkin oli myös vapauttava, saan minäkin surra tällä tavalla “piilossa” ja “vahvana” eikä se olekaan väärin ja muilta pois vaikka ymmärtäviä ihmisiä tällaisen surun käsittelyyn onkin vaikea löytää. Ja kohta minä porun taas tässä, joten äkkiä seuraavaan aiheeseen.. jatkan myöhemmin todennäköisesti tätä pohtimista..

 

Olen Halosen kanssa lopuksi  ihan samaa mieltä. Tämä kirja sopii aikaan kuin aikaan luettavaksi. Tämä tarina tuskin vanhenee! Tuon äsken mainitsemani asian tähden minun on vaikea löytää keskeistä sanomaa, koska loppu sotki koko pääni kokonaan! En osaa päästää irti tuon kirjan lopusta.. joten pohdin tätäkin hieman myöhemmin, kun pää selviää taas tästä ajatuksesta mikä siellä keskeisenä asiana on minun mielestä. Vai voisiko sanoa, että keskeisin on loppu, joka puhuttelee minua eniten?

 

En ole sopinut vielä tuotosesittelyaikaa, mutta olisin sellaisen pitämässä kyllä. Eli viimeinen ÄI11 suoritus.. Kiitos Tarja painostuksesta ettei kesken jäänyt kurssi loppusuoralla =)

 

Mari, kirja kestää minunkin mielestäni aikaa. Kirjan loppu on kovin traaginen ja suru tuli kyllä puseroon minullakin. Kirja kertoo erilaisten ihmisten tavasta selviytyä elämässä, elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita, mutta eteenpäin on mentävä.

 

Henna: Täytyy tuohon Marin yllä olevaan kommenttiin vielä lisätä (kun siitä mieleen nousi), että teoksessa käsitellään myös paljon sopeutumista, sen helppoutta ja vaikeutta.. Ja joskus se jonkun loppu onkin jonkin uuden (toivon mukaan useimmiten sen paremman) alku.

 

Hilkka: Kirjan nimeksi suomennettu Jää valkeni papin traagisen, sitä vastaan käymän kamppailun myötä. Jäätä kirjassa toki kuvattiin muuallakin, mutta jää oli se, joka nuoren, elämänuransa alussa olevan ihmisen riisti läheisiltään. Kuten jo kommenttiosassa ihastelin, olen vaikuttunut kirjailijan taitavasta romaanihenkilöihinsä eläytymisestä. Papin menehtymisen ja sen seuraukset hän kuvasi huolella, vaikka jossain muussa yhteydessä juoni harppasi yllättävästikin teemasta toiseen. KertakaikkiseVielä ln mahtava lukukokemus ja miellyttävä kirjailijatuttavuus. Kiiitos Tarja-maikka! Toivottavasti taas joskus pääsen mukaan piiriin. Kiitos myös muille piiriläisille, tehän myös mahdollistette tämän toteutumisen! 

 

Tarja: Vielä lukupiirin viimeisenä koitoksena toivoisin, että kirjoittaisitte ningin lukupiirikeskusteluun oman loppuklausuulinne teoksesta ja lukukokemuksesta, vaikka ihan lyhyestikin. Näyttää, että kaikkien lukijoiden perusvire teokseen on positiivinen. Tähän keskusteluun voisitte ehtiessänne kirjoitella palautetta tavasta, jossa työskentelimme lukemisen aikana, ei sen jälkeen. Oletteko ajatelleet lukea kirjailijan varhempia tai myöhempiä teoksia, osahan liittyy päähenkilöiden suvun vaiheisiin? Minä ajattelin ainakin Marsipaanisotilaan lukea sopivan hetken tullen.

 

Ilmiöesityksiä ovat sopineet tietääkseni Henna ja Peter, toivottavasti meistä moni ehtii mukaan. Ilmiön palautekeskustelu on torstaina aamukympiltä. Kommentoidaan lukupiiri loppuun ennen sitä; kiirastorstaille sopiva teema ja piinaviikon päätös ennen pääsiäistapahtumia ja -lomaa! Pyrin kokoamaan myös omat ajatelmani ennen ilmiön palauteAC-aikaa.

 

Henna: Voisikohan liittää sen oman tekstin blogista siihen lukupiirin keskustelualueeseen?

 

Kerrankin taisi olla tällainen kirja, joka ei hirveästi jakanut mielipiteitä =D Vaihtelua. Mutta oli kyllä todella ihana kirja.. En tiennyt, että tälle on tähän liittyviä teoksia! Pitää ehdottomasti kyllä nyt ottaa selville ja lainata! Ihastuin niin! Kiitos vinkistä!

 

Hilkka: Pidin erityisen hyvänä tätä tyyliä että lukeminen jaksotettiin ja keskusteltiin samalla tavalla jaksoissa. Ei tietysti kukaan estänyt kommentoimasta jälkeenkinpäin, mutta teksti oli niin tiivistä että oli helpompi kommentoida tuoreeltaan kuin vasta koko teoksen luettuaan. Samoin uskoisin että muun opiskelun lomaan oli helpompi sisällyttää kukin osio. Sen sijaan että olisi tuskaillut ja urakoinut kirjaa tietämättä missä muut ovat menossa ja milloin pitäisi olla valmis.

Kyllä kiitos, on tarkoitus etsiä edeltävä teos luettavakseni. Tämän piirin ansiosta tulin tietämään että sellainen on olemassakaan. Samoin jäi nälkä tai uteliaisuus mitä päähenkilöille tapahtuu seuraavaksi.

Rehellisesti sanottuna vähän huoletti kuinka “korkealentoinen” teos on otettu lukupiiriin, kun sentään oli kyseessä Finlandia-voittaja. Ainakin joitakin niistä on luonnehdittu vain tosi syvämietteistä filosofiaa harrastaville; tavikset älkööt vaivautuko :)). Tätä kirjaa kyllä voi suositella kenelle vain. Kerronta oli alusta alkaen niin mukaansatempaavaa.  

 

Mari, tätä kirjaa en olisi varmaan lukenut muuten vain. Kirja oli alun nihkeyden jälkeen mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Aijon kyllä lukea muita sarjaan liittyviä kirjoja.

 

Tarja: Hennan ilmiöesitys, jossa on mukana lukupiiriosuus, tulee ningiin, heti kun Koposen Heikki ehtii sen sinne liittää!

 

Tarja: Tässä kohtaa kiitän teitä jokaista osallistumisesta ja arvokkaista kommenteista ja huomioista. Kieleen, tekstilajiin ja oikeakielisyyteen liittyvissä asioissa ajattelin kommentoida kurssikohtaisissa arvioinneissa, ken kurssia suorittaa. Toki henkilökohtaista palautetta saa pyytää muutenkin. Yksi mukava sivusto aiheesta on esimerkiksi http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/

 

Lukuvuoden viimeisessä ilmiössä ei lukupiiriä ole, joten tässä toivotan meille kaikille kivaa kevättä ja kesän tynkääkin saattaisi jo ajatella.

 

Tarja: Ja vielä lopuksi alla ensi lukuvuodelle sovitut ilmiöt. En osaa vielä sanoa lukupiirin tai -piirien paikkaa, mutta jos mieleenne tulee oivia lukuvinkkejä ilmiöihin liittyen, laittakaa ihmeessä vaikka sähköpostilla tulemaan! Kaikissa jaksoissa ei siis ilmiötä ole, mutta ilmiö voi olla mahdollisesti jaksoa pidempi.

 

jakso 12.8. - 2.10.2015

 ILMIÖ: MIELI JA KEHO

 

2. jakso 5.10. - 27.11.2015 ei ilmiötä

 

3. jakso 30.11.2015 - 5.2.2016

ILMIÖ: HILJAISUUS JA ÄÄNIMAISEMA

 

4. jakso 8.2. - 8.4.2016 ei ilmiötä

 

5.jakso 11.4. - 4.6.2016

ILMIÖ: AIKA JA AVARUUS

 

 

Katselukerrat: 125

Kommentti

Sinun tulee olla Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Tytti Susanna Heikman on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
keskiviikko
Leena Lavonen on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Kesä 9
Irmeli Maunonen-Eskelinen on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Kesä 2
Virve Saarikoski on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Touko 29
Profiilin kuvakeHeidi Kosunen ja Anna-Maija Berg liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Huhti 12
Liisa Kivistö on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 26
Mervi Huhtelin vastasi jäsenen Milla Tuominen keskusteluun Todellisuuksia todellisuuden sisällä: ilmiötuotosten esittelyä ryhmässä Toinen todellisuus 11.8.-22.9.2011
"Onko aiheeseen liittyvää keskustelua jossakin. Mielelläni kirjoittelisin kommentin tai pari. Aiheesta kiinnostaa erityisesti oman asenteen valottama todellisuus. Se, kuinka ihmiset näkevät saman tapahtuman ihan eri lasien…"
Maalis 14
Mervi Huhtelin julkaisi tilan
"Hei, Olen konseptikehityksen johtava asiantuntija Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ssö ja kiinnostunut oppimisen ja tutkimisen ympäristöistä."
Maalis 14

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot