Minne menet valta? Tulevaisuudessa valtaa on ...?

[Pauliina Jalonen]

Vallan pohdiskelu on hiljalleen muuttumassa aikamatkan pohdinnaksi. Vielä kerkeää sopivasti silloittamaan ilmiöitä miettimällä vallan tulevaisuutta.

Joseph Nye on pohtinut "pehmeää valtaa" eli kulttuurin ja ideoiden valtaa. Pitkälti hänen pohdintansa muistuttavat Mikko Lehtosen teemoja. Nye on kuitenkin fokusoinut ajattelunsa valtioiden valtaan tulevaisuudessa ja siihen, miten fiksu valtastrategia sisältää erilaista valtaa - ei pelkästään sotilaalliseen tai taloudelliseen valtaan, vaan myös muihin "pehmeämpiin" muotoihin. Olympialaiset, elokuvat, tiede ja koulutus - näiden avulla valtiot lisäävät määrittely- ja suostutteluvaltaansa.

Aki toisaalla linkkasikin jo Taneli Heikan ajatuksiin siitä, miten digitalisaatio on vasta tulossa politiikkaan ja tulee lisäämään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Tätä pohtii myös mm. Sitran uusi demokratia -ohjelma, joka on vastikään aloittanut.

Mitä luulet, miten valta muuttuu, vai muuttuko mitenkään? Jos tämän päivän nuoria ärsyttää rahan valta, niin mitä tästä seuraa?

[Jaana S]

Jaa-a, ärsyttääkö rahan valta niin kauan kuin itse ei oikein omaa sitä, siis rahaa? Monesti asenteet muuttuvat kun oma asetelma asian suhteen muuttuu. Vallan "makuun" päästyään, ihminen kai haluaa pitää siitä kiinni. Rahakin on tosi kiva juttu, kun sitä omistaa. Voi tehdä asioita ihan eri tavalla kuin rahattomana. Elämäntapa intiaanit ovat tietysti oma lukunsa.

[Hilkka Pohjonen]

Vallasta tiedetään sen olevan yksi riippuvuuden muoto kuten riippuvuus nautintoaineeseen, liikuntaan, kanssaihmiseen jne. Jonkin aikaa kunnan tai valtion päättävissä elimissä olleena vallasta on vaikea luopua. Entisen työpaikan virkavapaus-tai työloma-ajat ovat loppuneet, paikan on täyttänyt jo joku muu. Ammattikoulutus edellyttäisi päivittämistä, siispä asetutaan ehdolle uudelle ja uudelle jatkokaudelle. Joskus on saanut lukea tilitystä niistä haasteista joihin on joutunut tahtomattaan edustajan paikkansa menettänyt.

Äärimmilleen ja surullisimmillaan valtariippuvuus ja siihen sokaistunut ympäristö johti UKK:n tapauksessa. Kun oli tehty mitä oli jo pakko tehdä, alkoi viisastelu miten merkit olivat jo aikaa sitten olleet nähtävissä.

Liekö rahan vallan romuttumista nykyinen niin houkuttelevaksi esitetty downshifting? Ja onko se seuraava vaihe niille vihreän oksansa löytäneille, jotka eivät enää keksi mitä ihanaa vielä hankkia ympärilleen? 

[Susanna Puhakka]

Downshifting onkin itselleni ihan vieras käsite. Jos joku haluaa kertoa siitä enemmän, olen kuulolla. :)

Rahan valta on mielenkiintoista. Kun jollakin on jotain sellaista mitä toiselta puuttuu, se saattaa saada molemmat käyttäytymään toisiaan kohtaan perin mielenkiintoisella tavalla. Omistajan alistajana ja omistamattoman alistettuna, mielistelijänä, ala-arvoisempana olentona. Miksi näin?

Kun raha puhuu, voi sanotut sanat ja asiat olla hyvinkin valheellisia. Kuka tietoisesti sanoisi jotain negatiivista (oli se sitten totta tai ei) jos haluaa saada toiselta vaikkapa nyt rahaa. Toisaalta voidaan kysyä, kumpi silloin on todellisuudessa se vallan käyttäjä? Se, joka mielistelyllä (manipuloinnilla) saa toisen antamaan itselleen rahaa vaiko rahan antaja? Valta siis ei ole aina sillä kuka omistaa, vaan se voi olla myös toisinpäin. Tai sanotaanko, jos toinen käyttää (tai ei välttämättä edes käytäkään) rahan valtaa, voi toinen vastapainoksi käyttää valheiden ja manipuloinnin valtaa. Näin esimerkkinä tekisi mieli mainita avioliitot, jotka solmitaan rahan vuoksi. Myöntääkö niitä kukaan?

Rahan valta on toisaalta siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että jos sitä ei käytä, ei rahalla ole välttämättä negatiivista valtaa. Ihminen on se, kuka aseistaa rahan vääriin käyttötarkoituksiin, ei raha. Eli lopulta päästään lopputulokseen, jossa rahan sijasta ihmisen olisi muututtava. Eihän asekaan tee ihmisestä murhaajaa vaan ihminen tekee ja ottaa aseen murhatakseen. Haukummeko siis kuitenkin väärää puuta, jos syytämme rahaa sen vääristä käyttötarkoituksista?

[Hilkka Pohjonen]

Susanna, anteeksi uudissana-kikkailuni!

Downshiftingillä tarkoitetaan elämäntapaa, jossa vapaaehtoisesti kohtuullistetaan tai merkittävästi vähennetään kulutusta ja hankintoja. Joku toteuttaa tätä jollakin osa-alueella, joku koko elämisessään. Sanaa on suomennettu myös termillä "köyhäillä". Säästettyjä varoja saatetaan kohdentaa avustustoimintaan ja aikaa vapaaehtoistyöhön.

[Jaana S]

Ei nyt liity keskusteluun vallasta, mutta hupaisia nuo nykyajan nimitykset. Kuten nykyisin harrastettava "kotoilu", eli siis puuhataan yhdessä lasten kanssa, kuten esimerkiksi leivotaan. Voi hyvänen aika, tämä on nyt siis harrastus. Ei hyvältä näytä.

[Aki Luostarinen]

Uusi englanninkielinen termistö on usein vähän hankalaa. Downshiftingistä on esim YLEn artikkelissä käytetty suomennosta elämän kohtuullistaminen.

Mitä mieltä olette, onko sosiaalinen pääoma tänä päivänä tiluksia ja työtä tärkeämpää? Miten tämä muuttaa maailmanpolitiikka, jossa edelleen pitkälle nojaudutaan talouskasvuun? Mikä vaihtoehdoksi talouskasvulle ja BKT:hen tuijottamiselle? Aihetta pohti Onnelisuus-ilmiössä Demoksen Olli Alanen (Alasen luennon tallenne on myös katsottavissa).

[Jaana S]

Sosiaalinen pääoma on hyvin tärkeää tänään ja huomennakin. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta, myöntää sitä tai ei. Piirien ei tarvitse olla kovinkaan laajoja, kyse on laadusta. Rahalla väitetään saatavan kaikkea. No, paljon sillä saa, mutta paljon jää saamattakin. Ilman työtä näyttää monikin tulevan toimeen. Eivät edes kaipaa moista "rasitetta". Minulle työ on myös itsestään selvyys, sitä kuuluu tehdä. Maailmanpolitiikassa raha tulee aina määräämään tahdin, muista arvoista puhutaan, mutta asia ei muutu. Jatkuva talouskasvu ei ole mahdollista, joten lamahan siitä aina aika ajoin iskee. Taas supistetaan ja hiljaisimmat kärsivät.

[Nupe]

Tulevaisuuden valta on poliisi valtio. Vai onko? Nuoriso ei välttämättä ole "pullamössö" kansaa. He radikalisoituvat. Valtio voi ottaa nuorison vastaan, poliisit, pamppuineen ja kypärineen, vai ottaako? Mitä muuta valtio voisi tarjota nuorisolle? Vaikutta siltä että heille on tarjolla palkatonta työtä, tai alle minimipalkkaa. Millä pirulla he silloin voivat elättää itsensä? Heillä ei ole paljon valinnan varaa.

Valitettavasti valtio on hukkaamassa kehittyvän nuorison. Vai antaako valtio nuorison jakaantua kahtia. Köyhiin osattomiin ja rikkaisiin perillisiin. Kummatkaan eivät ole käyneet sotaa. Paitsi nyt on käynnissä talous-sota. Rajoja siirretäänhän ilman tykkejä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti jokainen maa ottaa vastuun omasta kehityksestään. Ja pistävät talousrikolliset kuriin. Että rehellinen työtätekevä kansa saisi elää rauhassa ja rakastaa elämää.

[Risto Gört]

Tilukset ja työ on tärkeitä, tottakai. Mutta niin on Sosiaalinen pääomakin, jos sillä tarkoitetaan verkostoja ja luottamusta. Tärkeys näkyy vahvasti nuoremman väen elämäntyylissä. Aikaisemminkin ovat kaikenlaiset verkostot olleet tärkeitä  vaikeina  aikoina. Nykyaikana ollaan vielä paremmin  tietoisia toisten tekemisistä ja fiiliksistä. Jos nuorella ei ole mielekästä tekemistä löytyy ainakin keinoja jakaa omaa oloa toisten kanssa. Toivottavasti tällainen kanssakäyminen seuraa mukana läpi elämän. Sosiaalinen pääoma on voimavara myös työelämässä.

[Nupe]

Sosiaalialan etiikkaa koetellaan vaikeina aikoina

KU

Mitä niukemmat ovat yhteiskunnan voimavarat, sitä suuremmat paineet kohdistuvat sosiaalialan työn ja käytäntöjen eettisyyteen, katsoo ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja

– Sosiaalityön yhteiskunnallinen paikka ihmisten tarpeiden ja yhteiskunnan vastausten risteyskohdassa tuo työhön väistämättä jännitteitä. Mitä niukemmat ovat yhteiskunnan voimavarat, sitä suuremmat paineet kohdistuvat sosiaalialan työn ja käytäntöjen eettisyyteen.

– Yksittäisten sosiaalialan työntekijöiden ei tulisi joutua vastuuseen niistä priorisoinneista, joita talouden asettamien rajojen vuoksi joudutaan tekemään, sanoi Kananoja.

Kananoja nosti esille myös yhteistyön merkityksen.

– Sosiaalisten tavoitteiden toteuttaminen ei ole vain sosiaalialan tehtävä, vaan hallinnonalat ja ammatilliset reviirit ylittävä eri instituutioiden yhteinen tehtävä. Ongelmaksi on muodostunut jäykästi sektoroitunut kokonaisuus, joka vaikeuttaa monin tavoin huono-osaisten ihmisten mahdollisuutta saada apua kokonaistilanteeseensa.

Lähde: Kansan Uutiset 17.02.2012