Kulttuuri ja valta

[Pauliina Jalonen]

Mikko Lehtosen puheenvuoro aiheesta löytyy nauhoitteena täältä.

Millaisia ajatusia aiheesta nousi?

[Hannu Linturi]

Hienoa että tähän pääsee edes näin käsiksi. Harmittaa kun Tampereen reissu esti Tampereen miehen kuuntelun. Innoissani norkoilin verkossa jo vuorokautta liian aikaisin mutta turhaan. Aki ajoi pois!

[Airi Laine-Ruokanen]

Mielenkiinoinen. Katson nauhoitteena uudelleen.

Otsikkodiasta:

Aamumietteenä, vaikka asian vierestä: " Olisihan se perin kummallista, jos se suuri ihmisjoukko, johon minäkin kuulun, nyt yht´äkkiä alkaisi aikaisemmasta normistosta poiketen..." Fiktiivisenä vastauksena valtaa omaavalta henkilöltä kysymykseen: " Oletteko asiasta mieltä A vai B? ". Kun on valtaa, niin on otettava myös vastuu, ainakin omista sanomisistaan ja asenteistaan.

4-vuotias poikani sanoi ensimmäisellä päiväkotimatkallaan: "Äiti, sano sitten niille tädeille, että minä ainakin olen sitten siellä omaa mieltäni. Ja mieltään voi aina muuttaa."

[Hilkka Pohjonen]

Lehtosen esitelmää kuunnellessa sai kuulla varsinaista asiantuntijaa. Vuosikymmenien perehtyminen aiheeseen oli huomattavissa koko esityksen ajan. Hän on kirjoittanut omaa tuotantoa, suomentanut ja perehtynyt suomentamattomaan materiaaliin. Ulosanti oli erityisen ymmärrettävää, ei tiedemiesmäisen korkealentoista. Lehtonen piti meidät tarkkaavaisina mielenkiintoisilla ja selkeän filosofisilla ajatuksillaan asiaansa terävöittäen. En saanut missään kohdassa kokemusta että minua olisi johdateltu mihinkään, toteamukset olivat sitä luokkaa että niistä voi löytää itsensä tai olla löytämättä. 

Kiitos teille ilmiön vetäjät, mistä onnistuittekin tavoittamaan näin "ilmiömäisen" esitelmöitsijän!

[Susanna Puhakka]

Itse jäin tässä esityksessä pohtimaan erityisesti sitä, että mitä vapaampi yksilö tuntee olevansa, sitä riippuvaisempi hän todellisuudessa on. Nykyajan ihminen lienee tuntevansa itsensä aika vapaaksi, kun teknologia tarjoaa hänelle niin paljon "apuvälineitä", jotka vähentävät yksilön työtaakkaa. Jää vapaa-aikaa ja vapautta elää enemmän niin, kuin itse haluaa.

Mitä sitten vapaus on, jos riippuvuus lisää vapauden tunnetta? Nykyajan ihmisenä olen riippuvainen muun muassa sähköstä, vedestä, elintarvikkeista, vaatteista, tietokoneesta, pesukoneesta jne. Osa näistä on sellaisia, joista myös aiempien sukupolvien ihmiset ovat olleet riippuvaisia. Ja esimerkkinä voisin sanoa, että olen elänyt pari vuotta ilman pyykinpesukonetta ja kyllä, tunsin itseni enemmän riippuvaiseksi ja kotitöiden painamaksi. Silloin minulle tuli myös selvästi ilmi, kuinka riippuvainen ihminen on vaatteistaan, vedestä ja pesuaineista. Nyt kun on kone, en tunne samallalailla riippuvuuttani, kun heitän vain vaatteet koneeseen ja pesuaineet päälle. Toimenpide ei rasita minua, mutta samalla minusta on tullut riippuvainen taas yhdestä uudesta asiasta, joka on pesukone.

Olen muutenkin miettinyt jo aiemmin ihmisen riippuvuus asiaa. Olen riippuvainen muun muassa lääkkeistä ja ruuasta, mikä oikein pitkälle ajateltuna saattaa olla jopa ahdistava ajatus. Miksi en voisi vain olla vapaa? Vai olenko ymmärtänyt vapauden väärin? Mitä on vapaus? Vapautta olla tiedostaen riippuvainen? Eli jos tiedostan olevani riippuvainen ja hyväksyn sen, olenko silloin vapaa? Vai onko koko vapaus todellisuudessa vain yksi suuri illuusio?

[Nupe]

Vallalla ja kulttuurilla on sama temmellys kenttä. Media on vallan vahtikoira ja politiikan tapahtuma areena.

"Väittävät ilman mediaa ei ole demografiaa." Media koukuttaa kansalaisia omiin tarpeisiinsa. Media toimittaa tietoa. Media ei kerro sitä tietoa joka horjuttaa nykyistä valtarakennetta. Pääsääntäisesti media levittää viihdettä "oopiumia" kansalle. Elämmekö enää todellisuudessa, vaan viihteen pöllyssä. Tiedon välitys on yksipolaistunut, median valta on keskittynyttä. Internet on kyllä murtamassa median valtaa.

En voi sanoa muuta kuin että media koukuttaa.  Media päättää mistä ja miten puhutaan.