Kansalaisena, kuntalaisena, kanssamatkustajana - vaikutanko?

[Pauliina Jalonen]

Newsweekin mukaan Suomi on maailman paras maa, silti monet asiat kaipaavat muutosta ja tästä erilaiset kansalaisvaikuttamisen muodot ponnistavat.

Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Suomalaisten aktiivisuus puoluepolitiikassa ja äänestämisessä on jäänyt muita pohjoismaita alhaisemmaksi, tosin viimeisten vaalien aikana kiinnostus on ollut kasvamaan päin.

Vaikka esim. nuoret ovat hyvin kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta, vaikuttaminen koetaan usein hitaana tai tuloksettomana - näin on mainittu tässäkin ilmiössä.

Mitä mieltä sinä olet? Onko sinulla kokemuksia vaikuttamisesta? Miten kävi, menikö pallo maaliin? Vai etkä usko, että kansalaisena voi vaikuttaa, miksei?

[SePeli]

Kansalaisvaikuttamisesta ja sen hyvistä puolista tulee omakohtaisena kokemuksena viime vuoden aikana tehty ympäristön esteettömyykartoitus. Itse olin mukana Espoon keskuksessa tehdyssä kartoituksessa. Katukartoitus tehtiin kävelemällä, tosin itse olin mukana pyörällä koska kadunrakennusosaston insinöörit halusivat tutkia kuinka tavallista leveämmällä pyörälläni, se on noin pyörätuolin levyinen, pystyy liikkumaan nykyisillä pyöräteillä. Epäkohdat kirjattiin tarkastusraporttiin johon me tavalliset kansalaiset saimme esittää omia näkemyksiämme korjaus- ja parannuskohteista. Melkein kaikki raporttiin kirjatut epäkohdat oli korjattu elokuun loppuun mennessä. Se tarkoitti jalkakäytävien ja pyöräteiden melko täydellistä uudelleen asfaltointia sekä kadun jakamista keskiviivalla erikseen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Kunpa vain kaikki kadunkäyttäjät osaisivat käyttää omaa puoltaan. Tämä kartoitus tehtiin kaikki erilaiset vammaisryhmät huomioiden, sekä myös vanhukset ja lapset mukaan lukien. Melkein vuoden päivät tätä projektia jouduttiin ehdottelemaan kaupungin päättäjille. Viimeinkin se rutistus on nyt saatu päätökseen, päästään uutta suunnittelemaan. Tässä yksi esimerkki kansalaisvaikuttamisesta.

[Jaana S]

Koen että yksittäisen kansalaisen on vaikea vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Sattumalta ehkä jossain onnistuu. Esimerkiksi kun haet muutosta viranomaisten päätöksiin, on se toivotonta taistelua. Lukemattomia kirjoitettuja tekstejä ja liitteitä. Yleensä olet jo aloittaessasi tuomittu häviämään. Verkostuminen ja omien puolesta toimiminen näyttää olevan toteutunutta kunnallispolitiikassakin. Tuli mieleen, missä ovat ne vapaaehtoistoiminnasta innostuneet nuoret? Itse en tunne yhtään.

[SePeli]

Samaa nuorten puuttumista olen itsekin hämmästellyt, johtuisikohan kenties siitä, että he ovat tottuneet

saamaan lähes kaiken haluamansa kaikkensa heidän elämänsä eteen antavilta vanhemmiltaan. Herääminen tapahtuu vasta kun lapsuudenkodista on päästy irti ja joudutaan ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Monelle myös itselleni on käynyt näin. Meilläkin oli kyllä nuoria mukana katselmuksessa, mutta heidän näkemyksensä oli liian kaukana reaalitodellisuudesta. Eri puolille kaupunkia olis pitänyt rakentaa erilaisia teemapuistoja mm bilettämistä ja muita remujuhlia varten. Yhdessä kuitenkin heidän kanssaan totesimme, että sellaiset eivät edistä esteetöntä liikkumista kaupungilla. Yhden nuorten tekemän aloitteen saimme kuitenkin toteutetuksi. Paikallisen ostoskeskuksen laajennuksen yhteydessä saimme läpi leveän jalankulkuliuskan rakentamisen.Ostoskeskukseen oli aiemmin 24 porrasta jotka haittasivat vanhusten, vammaisten  ja lastenvaunujen sekä pyörätuolien  pääsyä sisälle keskukseen.Olet kumminkin oikeassa ei niitä nuoria alle 30v näy juurikaan liikaa toiminnassa. Lisääkin sais tulla.  

[Susanna Puhakka]

Uskon että kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa, etenkin jos onnistuu ryhmittymään muiden samallalailla ajattelevien kanssa. Toisaalta yksikin yksilö voi vaikuttaa ja ehkäpä alkaessa itse vaikuttamaan, voi siihen löytyä myös muita mukaan tai sitä kautta löytää ne ihmiset, jotka yksin tai muiden kanssa jo vaikuttavat saman asian suhteen.

Mutta, kun lähtee vaikuttamaan, että sitä jaksaisi loppuun asti tehdä, on epäkohdan oltava itselle merkittävä. Harva jaksaa vaikuttaa sellaisen asian suhteen, joka ei jollain tapaa kolahda itseensä ja pahasti. Koska vaikuttaminen vie aikaa, voi olla työlästä ja vastapainoksi voi saada ikäviäkin kommentteja, on mielestäni tärkeätä, että vaikuttaja uskoo itseensä ja asiaansa. Tässä mielessä vaaditaan sitkeyttä niin henkisesti ja fyysisesti sekä tietenkin sitä aikaa. Voisikin kysyä: missä on meidän itseluottamuksemme ja suomalainen sinnikkyys? Vai eikö ole mitään, mikä tulisi itseä niin lähelle, että sen puolesta viitsisi taistella?

[SePeli]

Yksityisellä kansalaisella on ja pitääkin olla vaikuttamismahdollisuus, mutta yksin se on huomattavasti vaikeampaa kuin eri yhdistysten kautta tehtynä. Siinä Susannan mainitsema samanmielisyys ts. yhteen Hileen puhaltaminen näyttää voimansa. Toinen i puuttuu tarkoituksella. Sillä aloitteen suorittamamme katukartoituksen tekoon tekemiseksi teki Hile niminen henkilö. Samaan yhdistykseen kuuluvina olimme sitten mukana tuossa

katselmuksessa. Tietääkseni vastaavia katselmuksia on tehty myös Kauniaisissa, Helsingissä, Vantaalla ja myöskin joissakin Sisä-suomen kaupungeissa. Merkille pantavaa on jo edellä mainittu nuorten alle neljäkymppisten  sekä liikuntakyvyltään terveiden ihmisten puute. Lieneekö niin, että mikäli yksilö ei tunne asiaa omakseen niin se ei kiinnosta. Uskoisin asian olevan juuri noin, koskapa en ole kahlinnut vielä itseäni kiinni johonkin aarnipetäjään ja tai kaivinkoneeseen. Joka tapauksessa kansalaistoimintaan lain suomissa puitteissa osallistuessa tuntee olevansa osa jotakin suurempaa ja mahtavampaa.

 

[Mikko Ylhäinen]

Jotenkin ihmettelen kuinka vähän kansalaisilta kysytään suoraan mitenkä asioita pitäisi ratkaista ja päättää vaikka tämä olisi helposti nykyaikana hoidettavissa tietotekniikan avulla ennenhän tämä ei ole ollut mahdollistakaan. Esimerkiksi kaupungeilla ja vaikkapa kansanedustuslaitoksellakin jos olisi tämmöinen palvelu johon voisi jättää omia mielipiteitä ja kannanottoja. Koska poliittiset päätökset ovat laajoja ja vaikeitakin niin olisi järkevää että asoita mietittäisiin isommallakin aivomassalla:) Tietotekniikkaa voi käyttää vastausten lajittelemisessa hyväkseen niin että ne olisivat edustajien helposti käytettävissä. Suomessakin on paljon joutilaita ja kokeneita ihmisiä jotka voisivat toimia apuna päätöksen teossa jos siihen olisi vaan tehty oikeanlainen järjestelmä. Mutta miksi tätä ei ole tehty, herää vaan kysymys että haluaakos vallanpitäjät pitää vallan itsellään täysin ja eikö äänestäjiin luoteta että heilläkin voisi olla järkeviä mielipiteitä. Itse jos olisin päättämässä toisten asioista niin olisin kovasti huolissaan niiden ihmisten mielipiteistä kerta olen heidän avullaan niitä päässyt päättämäänkin ja muitahan ne koskettavat enemmän kuin itseni...

[SePeli]

Oliskohan Mikko niin, että nämä vallankahvasta lujan otteen saaneet päättäjämme pelkäävät otteensa lipsuvan mikäli asioita noin paljon yksinkertaistettaisiin, vai olisiko peräti niin, että me vallattomat ja ennen kaikkea nuorempi polvi hallitsee tietotekniikan hyötykäytön juuri nimenomaan kyselytutkimuksissa.Olin joskus viime vuosituhannen loppuvuosina rakentamassa jäsenkyselytutkimusta eräälle silloiselle Eduskunnan suurimmalle puolueelle. Oli huvittavaa katsoa kun maamme silloiset päättäjät olivat kuin esikoulun ekaluokkalainen uuden asian edessä. On tietenkin selvää, että myös päättäjät ovat jo oppineet tietokoneen salat. Mutta olisko peräti ne

kaksi perimmäistä syytä miksi kyselyjä ei tehdä: 1 Ei niin voi tehdä kun ei aiemminkaan ole tehty. 2.Tämä kysely tehdään nyt kuten aina ennenkin, vaikka se menikin pieleen, sen voi aina laittaa vastapuolen syyksi. 

On totta kun nyt näyttää siltä, että joudumme kyselyjen kohteeksi tulevia kuntaliitoksia koskien olisi viisainta ja yksinkertaisinta päättäjien kannalta tehdä kyselytutkimus verkossa. Espoossa näin tullaan todennäköisesti tekemäänkin meillä on täällä sen verran edistyksellisiä päättäjiä,vai olisko parempi sanoa, että heidän jälkikasvunsa on edistyksellistä.

[Risto Gört]

Olemassa olevan ja käytettävissä olevan tiedon käyttämättä jättämiseen törmää usein. Olen Sepelin kanssa  samaa mieltä tästä otteen lipsumisen pelosta. Tehdään niinkuin on ennenkin tehty. Liian usein unohdetaan nuoremmat kansalaiset ( myös vanhemmatkin) joilta olisi nykyvälineillä suht helppo saada toiveet ja tieto mukaan keskusteluun kun päätetään jostakin nuoria koskevista jutuista. Sellainen helppo järjestelmä  puuttuu. Ilmeisesti poliitikot odottavat vain saavansa sähköpostia. Odotan kyllä optimistinä politiikassa toimivien nykynuorten kääntävän tätä "laivaa" parempaan suuntaan. Pressan valinnassa sosiaalinen media tuli jo mukaan aika näkyvästi, ehkä siinä on alku kehitykselle parempaan suuntaan.

[Aki Luostarinen]

Ilmiössä on puhuttu paljon valtiovallasta, uskontojen vallasta, perhesiteistä. Sattui silmään video siitää, voisimmeko empatian kautta löytää yhteyden koko ihmissukuun, muihin Telluksen asukkeihin ja koko biosfääriin, jossa elämme. Voisiko yhdessä tekeminen ja kansalaisina vaikuttaminen auttaa meitä tässä?

   

[Jaana S]

En usko ihmisten koskaan tavoittavan yhteyttä koko ihmissukuun, en edes empatian kautta. Näkökantoja on liikaa, oma suu on aina lähin. Eikä siinä mitään, kun sen myöntää ääneen. Eihän se ole mahdollista, että kaikki haluaisivat samaa.

Tämä kuntaliitos onkin vänkä asia, kysytäänköhän kuntalaisilta oikeasti mitään ja jos kysytään, onko mielipiteillä painoarvoa? Näin omilta kulmilta neljän kauppaa ehdotetaan, poliittisesti yksi sosiaalidemokraatti kaupunki, yksi kepu kunta, yksi kokoomus kunta ja yhdestä en oikein tiedä mikä on. Ihan eri painotusarvot kunnilla, miten niistä pääsisi yhteisymmärrykseen?

[Aki Luostarinen]

Totta Jaana, tästä puhuimme Pauliinan luennollakin. Usein puhtaasti omasta asiasta kiinnipitäminen kynsin ja hampain sekä pelkästään sen ajaminen johtaa siihen, ettei löydä samanmielistä yhteisöä asialleen (kuten Susanna mainitsi) ja ettei useinkaan näe sitä, että omasta asiastakin voi löytyä kosketuspintaa jonkun toisen asiaan. Tässä varmaan se, mihin animaatiossa esitetty Homo Empathicuskin voisi pyrkiä. Nähdä ja ymmärtää toinen ja toisen tarve, vaikka ajaa myös omaansa. Tässä ehkä kansalaisvaikuttaminen on päässyt pidemmälle kuin tiukkaan puoluekuriin sidottu institutionaalinen vaikuttaminen? Sunnuntaiajatuksia, sunnuntaiajatuksia. Ehkä liian positiivista ja ideologista?

 

Taneli Heikka pohti kansalaisten ja netin roolia kaksissa edellisissä vaaleissa. Loppupuolella viitataan selkeästi siihen, että kansalaisten suora vaikuttaminen päätöksentekoon ja vallalla olevaan keksusteluun tulee lisääntymään. Saas nähdä, toivottavasti suunta olisi tämä.

Mitä jytkyn ja vyöryn jälkeen näin internet muutti politiikan 10 ku...

View more presentations from TaneliHeikka