Tapahtui vuonna 1968. Silloin yllättäen keksittiin aineensiirtäjä, joka mahdollisti nopean siirtymisen paikasta toiseen. Ensin pystyttiin siirtämään pieniä esineitä. Ennen pitkää eläinten koesiirtojen myötä voitiin taata kokonaisten ihmisten molekyylien järjestäytyminen oikein kohteeseen. 70-luvulla varakkaimmilla oli varaa rakentaa kodit osiin ja siirtää ne haluttuihin paikkoihin ja nauttia makuuhuoneessa kaamoksesta ja saunan jälkeen tropiikin lämmöstä. 80-luvulla myös nopeasti yleistyneisiin avaruuskollektiiveihin. Jokaisessa kollektiivissa yleistyivät yliopistojen laboratoriot. 2000-luvun haasteeksi on noussut ns fragtaalimatkailu, jota tosin on toistaiseksi pidetty vain villinä huhuna. Molekyylien paineensietokykyä on toistaiseksi pidetty rajallisena rajattomissa luhistusyrityksissä.

Maailma on toisenlainen taloudellisesti, sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti ja kulttuureiltaan. Sinäkin olet erilainen. Roolisi on sinä itse, mutta sellaisessa maailmassa kuin se olisi jos yllä oleva olisi todellista.
Kerro kuka olet, jos....

Näkökulmasi on oma. Kerro luonteestasi, historiastasi, perheestäsi ja sen vaiheista lähimenneisyydessä. Kerro myös työstäsi, ystävistäsi, sekä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta näkemyksestä.

Tämän jälkeen kerro millaisia ongelmia maailmassa on ilmennyt. Tämän jälkeen kommentoi roolissasi toisten rooleja ja heidän ilmaisemiaan ongelmia. Tästä lähtee liikkeelle peli, johon myöhemmin tulee uusia elementtejä. Tässä vaiheessa keskustellessasi,muista olevasi roolissa, vaikkakin itsesi. Maailma vain nyt on tällainen. Tuo toki lisää elementtejä esittelyn lomassa, mutta koeta pitää asiat synkassa toisten tuomien asioiden kanssa aivan kuin ne olisivat yleisiä tosiasioita. Elämme tätä päivää v 2011.

Katselukerrat: 297

Vastaukset tähän keskusteluun

Olin teini, kun ensimmäisen kerran kuulin, että tädilläni ja hänen miehellään oli olohuoneen ja keittiön lisäksi vain pienet muuntohuoneet ovissa, joiden aina luulin johtavan muihin huoneisiin. Ulospäin muu talo oli vain kuorta. Ensimmäinen vierailuyöni serkullani oli pienoinen järkytys, kun aamulla heräsin iltaan toisella puolen maapalloa. Harrastin aikuisikään saakka kilpahiihtoa ja lukioikäisenä vanhemmillanikin oli varaa siirtää autotallia vuodenajan mukaan sinne, missä oli lunta. Jälkeen päin ajateltuna, se ehkä oli syy, miksi lopetin. Jatkuva lajiharjoituskausi söi miestä. Olen huolissani tällä hetkellä lapsestani, koska hän seurustelee sellaisen pojan kanssa, joka on perheestä, jossa jokainen hänen kolmesta sisaruksestaan edustaa eri uskontoa. Omassa syntymäkunnassani seisoo nykyään neljän eri kirkkokunnan temppelit vierekkäin. 70-luvulla patruunatehtaan räjähdyksessä leikkaushoitoa vaatinut toimenpide tehtiin isoisälleni Bostonissa. Lähes kaikki loukkaantuneet voitiin hoitaa nopeassa tahdissa. Joku kertoi, että jokainen kyseisistä loukkaantuneista on myöhemmässä vaiheessa asuneet hoitoa antaneessa maassa.

Oikeastaan minun on vaikea nähdä huonoja puolia siinä maailmassa, jota elän. Tosin kouluttaessani Amerikan mantereella limbinen järjestelmäni villiintyy kaikesta niistä virikkeistä, joita sinne on jostain syystä kokoontunut. Lisäksi muuntoprosessi kuluttaa jonkin verran molekyylitasolla. Olen huomannut jotain kremppaa siellä täällä. Villein paikka, jossa olen edu-peliä vetänyt on kuussa sijaitsevassa yliopiston tutkimusyksikölle. Tässä ensimmäinen merkintäni tässä ketjussa. Jatkaisin mielläni muutamasta asiasta, josta haluaisin kuulla kokemuksianne. Muistakaa kohtuutalous ja kestävä kehitys, vaikka viikonloppu onkin.

Olen aikuisen lapsen äiti. Luonteeltani olen rauhallinen ja iloinen. En hätkähdä pienistä, koska olen oppinut elämään itseni kanssa. Lapsuuteni on ollut tasapainoinen ja perheemme oli onnellinen. Isäni kuollessa oli murkkuikäinen ja tämä koski minuun kovasti. Hän ei selvinnyt taudista, joka tänä päivänä olisi voitettavissa. 

Aikuinen lapseni on parastaikka matkalla Etelänavalla. Hän on palamasa parin tunnin kuluttua. Kutsun hänet kotiin fraktaalisiirtimen avulla, jolloin hänen kotiintulonsa on täsmällinen ja hiljainen. Tietenkin siinä tapauksessa, että hän on ennättänyt sovittuun paikkaan, josta noudan hänet. Vain koiramme ihmettelee mistä tuo tuohon ilmestyi.

Minun vuoroni tulee huomenna, koska koneellamme voi matkusta vain yksi henkilö kerrallaan.  Toimin matkaoppaana Afrikan eteläisissä valtioissa sekä joskus Uudessa Seelannissa. Oppaan työssäni joudun liikkumaan useilla eri kuluvälineillä seeproilla ratsastuksesta yliäänilentimiin. Aikatauluni joustavuuden vuoksi  työnantajani on kustantanut minulle ja perheelleni fraktaalisiirtimen, jonka avulla teen työmatkat.  Tämä tapahtuu noin kerran kahdessa viikossa, Uuden Seelannin matkan teen noin kerran puolessa vuodessa. Samalla koneella muu perhe voi tehdä ulkomaanmatkoja edullisesti ja nopeasti. Ainoa haittapuoli asiassa on se, että jokun on aina oltava kotona hoitamassa siirtimen käyttöä. Siirrin on niin vanhanaikainen , ettei sitä voida käyttää etäyhteydellä. Toivottavasti saan ensi vuonna uudemman satellittiyhteydellä toimivan ja sellaisen, joka pystyy siirtämään useamman henkilön pienessä ajassa, silloin voimme tehdä mieheni kanssa yhteisiä matkoja samoin poikani vaimonsa kanssa.

Perheemme on kohtalaisesti toimeentuleva perhekunta, jossa asuu itseni lisäksi mieheni eli lapseni isä. Poikamme asuu vaimonsa kanssa samassa talossa, omassa taloudessaan. Olemme hyvin läheisissä tekemisissä päivittäin, koska jokaisella on liikkuva työ ja talo tarvitsee päivittäistä huolenpitoa.  Talomme sijaitsee Unarin –Luusuassa, jossa saamme nauttia talven kaamoksesta ja kesän yöttömistä öistä. Hyvien kulkuyhteyksien vuoksi myös Lappi on tasaisesti asutettua.

Nuori pari on hankkimassa adoptiolasta Uudesta Seelannista. Tapasin lapsen työmatkallani paikallisessa kristillisessä lastenkodissa. Poikani ja miniäni kävivät molemmat katsomassa lasta ja hän ihastui heihin niin, että olisi halunnut heti muuttaa heidän kanssaan. He haluavat tämän adoptiolapsen, vaikka heille on oma vauva tulossa .Onneksi taloomme on helppo rakentaa uusia huoneita muuntimen avulla.

Olot Uudessa Seelannissa ovat niin levottomat ja huonot, että siellä varsinkin alle viisivuotiaat lapset jätetään heitteille tai viedään lastenkotiin odottaman uusia vanhempia.  Tämä pian viisivuotias poika osaa puhua kolmea kieltä, koska hoitohenkilökuntaa on useista eri maista.

Maailman kansat ovat sekaantuneet niin, että  valtioiden rajat ovat hämärtyneet. Syynä tähän pidetään ihmisten nopeaa liikkuvuutta. Yliäänilentimillä ja fraktaalisistimillä matkustaminen on nopeaa ja sama ihminen voi olla tänään töissä Murmanskissa ja huomenna vaikkapa Kapkaupungissa.

Eräs ystäväni sai uuden työn ,jossa hänen pitää matkustaa päivittäin Lontoon ja Moskovan välillä. Matkat hän tekee yliäänikoneella. Tämä on pisin matka, mikä suoritetaan aikavyöhykkeeltä toiselle joka päivä. Tutkimuksissa on vahvistettu, että aikavyöhykkeiden jatkuva ylittäminen vaarantaa ihmisen terveyttä luultua enemmän.  Tämä vuoksi työmatkat pyritään suuntaamaan mahdollisimman hyvin aikavyöhykkeiden kanssa samansuuntaisiksi.

 

Poikani vaimo kuuluu samaan uskontokuntaan kanssamme. Ymmärrän hyvin huolen, joka tulee toiseen uskontokuntaan kuulumisesta. Eri uskonnot edellyttävät erilaisia tapoja, joita toinen ei ehkä pysty hyväksymään. Uskoakseni teidän tapauksessanne tästä ei tule oikein suurta ristiriitaa koska pojan seurustelukumppani on tottunut useisiin eri uskontoihin. Omiin tuttaviini kuulu nin monen eri uskontokunnan edustajia, että voin luottaa siihen, että kompromisseja pystytään tekemään. Ainoastaan silloin on todella vaikeaa jos jompi kumpi on niin ehdoton uskossaan ettei voi hyväksyä muita kuin oman kantansa.

 

Terve Erla!

 

Minun oma soppeni sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Alahärmässä. Koska työni takia joudun pitämään perheeni Etelä-Suomessa, pakenen ilta-auringon aikoihin soppeen. Erityisesti syksyisin elokuun iltoina tuskastun näihin elokuun iltoihin ja pakenen pariksi tunniksi paikalta. Se tekee hormonitoiminnallekin hyvää. Lisäksi olen tuoksu ihminen. Pohjanmaa on senkin takia aivan toinen todellisuus. Syyskuusta lähtien perheessämme on sääntö, että olemme kaikki samassa paikassa. Tosin usein meitä on se lisääntynyt lapsi enemmän. Se on minulle henkilökohtainen toinen todellisuus. :)

 

Kylläpä tulet lähelle meitä, toinen kotimme sijaitsee Kurikassa, Etelä-Pohjanmaata sekin. Tänne tulemme silloin kun liika valo tai liika hämäryys alkavat ahdistaa. Tähän aikan vuodesta on lähes sama, kummassa majailemme. Päivän pituus on niin lähellä toistaan. Ensi kuussa menemme taas hetkeksi Pohjoisen kotiimme nauttimaan ensimmäisestä ruskasta. Kuun loppupuolella tulemme jatkamaan väriloiston ihailua tänne etelämmäs.

Olin nuorena miehenä Kurikan Pitkämössä hiihtämässä. Nuo kanjonit ovat aika tavaton paikka keskellä lakeuksia. Nykyäänhän lakeuksien rauhaa häiritsevät nuo tornitalot. Ensi ne sijoittuivat kuivaan aikaan jokivarteen. Munakan mittausasemankin kupeessa kohosi torni ja sisällä näytti olevan elämää kuin herhilaispesässä. Keväälllä jalat sitten kastuivat ja ehtivät poistaa sen ennen kuin kallistui kuin Pisan torni.  Niihin liityvää toimintaa voi vain arvella. Lillbackan kiinalaismallinen vartiotorni kalpenee niiden rinnalla. Pohjanmaalla sentään ei huumekasvien salakuljetus rehota niin kuin lähes kaikkialla muualla. Sademetsiin ei enää uskalla sijoittaa minkäänlaista huonetta "lääkekasvien" käyttäjien takia. Mistähän nuokin rahansa ovat saaneet. Kuulin, että kommuuneista eripuolilla maailmaa on tehty matkaa johonkin yhteiseen kohteeseen, jossa on hyvät kasvit. 

 

Tuosta Pisan tornista tuli mieleen Suosalon roolityö elokuvasssa "Kalteva torni". Jäin elokuvan jälkeen pitkiin mietteisiin. Tiesitkö, että tornin juurella on Mielenterveysyhdistyksen yhteinen kahvila, johon voi jäsenet vapaasti siirtyä tietyistä paikoista? Muistaakseni pohjoisessakin on Muoniossa ja Utsjoella kahvilat. 

 

Satuin näkemään Suosalon haastattelun sarjassa, jossa haastatellaan suomalaisia näyttelijöitä. Hän kertoi lapsuudestaan Oulussa ja totesi, että ettei hänestä oikeastaan ole muuhun kuin näyttelijäksi. Noin sanoo ihminen, joka tekee työtä, joka on hänelle niin helppoa, että se käy voimille. Olet varmaan kuullut käsitteen hard fun.Se tarkoittaa sitä, että työ aiheuttaa stressihormonin erittymistä, mutta asenne muuttaa tekemisen niin mielekkääksi, että se vie hymyssä suin läpi harmaan kiven. Joillakin jopa niin, että sitten kaatuu uupuneena tiloiltaan. Mielekäskin asia voi uuvuttaa, vai voiko? Onko se terveellistä edes?

 

Muistan erään näyttelijäoppilaan opiskeluaikoinani, joka oli Turkan suosikki kaikessa fyysisyydessään. Voi tuota ilmaisun intohimoa. Poliiseistakin tehtiin lähes inhimillisä olentoja eräässä Turkan näytelmässä. He liikkuivat ensin itsensä uuvuksiin ja löysivät toisenlaisen otteen ilmaisuunsa sen kautta.

 

Kaverilla on kesämökki Karjaalla. Minulla oli jonkin aikaa ulkohuussi siinä naapurissa. Tai on vieläkin. Ei tykännyt siitä. Pidin siitä maisemasta.  Rakensin oven umpeen ja jätin sinne. :) Ihan vaan huvikseni.

 

Olen joskun miettinyt, kuka minussa oikein toimii, kun tuolla tavoin toimin. Minusta tuntuu, että se on kuitenkin minussa se kaltevalla pinnalla kulkeva ressukka, eikä se joka hommaa kuljettaa. Ihan kuin se Suosalon toinen persoona Kaltevassa tornissa. Ehkä. Ei voi tietää. Raja on häilyvä ja janalla mennään. Mietin kummassa päässä tuo huussin jakaja lienee. :) No tämä oli leikkiä. Ja heti samalla mietin, että mikä minussa tuollaista leikkiä laskee. Vakavalla asialla. 

 

Ehkä se on se pohjalaisuus? Mitäpa mietit? Kenen lauluja laulat? Useaa elämää taitaa sinunkin perheesi elää. Vai lieneekö tuo värikylläisyys se eheyttävä asia? Eheyttävä?

Olettepa te niin pohjalaisvoittoista porukkaa. Minä kävin syntymässä Kylmäkoskella. Taitaa olla koski lämminnyt tai lieneekö kuivanut kun ei sitä enää ole? On vain Akaa. No, kuusivuotiaana lähdin tuolta ja siiryin kuin toiseen todellisuuteen. Hitaiden hämäläisten luota Raumalaissi jaarituksia kuulemaan. Oli ne paremminkin liian sukkelia juttuja kuin jaarituksia. Siellä seisoi Raumalle saavuttaessa, että "Ol niingo gotonas." kyltti tienposkessa. Ja mietin, että oppiiko tuolla raumalaisten kanssa edes puhumaan mitään, saatikka olemaan kuin kotonaan? Puhe oli outoa ja ihmiset sisäänpäin lämpeäviä. Näin ainakin oli ensituntuma heihin. Kuitenkin kotiuduin tuonne, ihme ja kumma.

Siellä vierähti seuraavat 19. vuotta. Ja taas minusta tuli hidas hämäläinen. Ympyrä sulkeutui kohdallani. Olin taas Kanta-Hämeessä ja perunapitäjässä Lopella. Täällä taas tuntui, että eivät osaa puhuakaan muusta kuin perunasta. Taisi heidän laulunsakin olla kuin kirjasta "Perunan virsi pellossa." Mutta kyllä sitä vain sopeutuu ihmeesti ja oppii elämään paikkakunnalla kuin paikkakunnalla, oli sen nimi mikä tahansa.

Loppi on ruotsinkielestä käänettynä kirpputori, sanakirjan mukaan. Asunkin siis todellisuudessa kirpputorilla. Kyllä täällä osataan muustakin puhua kuin perunasta. Ja osataan antaa potut pottuina.

Järviä täällä on vaikka muille jakaa, ainakin sinne pohjanmaalle antaisin joitakin parenpia rapakoita. Eihän siellä teillä pohjalaisilla ole missä helteellä polskisitte. Täältä saitte ylimääräiset siirtää. Tervetuloa vaan siirtopuuhiin.

 

Löysin täältä toisen puoliskoni ja tänne jäin. Lapsiakin sain kolme kappaletta mutta ne kai sai meistä niin kovan kammon, että meinasivat, että parempi pysytellä etäällä. Ja etäällä ovatkin. On pirkanmaalla ja pohjamaalla ja kainuussa. Että saa reissata aika tovin, että kyläileen pääsee ja kahvikupin ääreen. Lasten lapsetkin ovat kaukana. Jotenka ovathan sitä rakkanpia kun heitä tapaan.

 

Onhan tässä saanut nähdä Tammerkosket ja Kyröjoet sekä Oulujärven kun reissaa tätä maata pitkin poikin. Paljon muutakin väliin sopii ja aukeeta on tämä Suomen maa. Sopisi tänne väkeä tulla. Korpea ja suota on pilvinpimein, mitä pohjoisemmaksi menee.

Toinen todellisuus oli kuitenkin silloin kun synnyin. Sillä Hatanpäässä kun happikaapissa kolme kuukautta letkuissa makasin.  Minusta tiennyt kukaan sanoa, tuleeko tallustajaa tälle planeetalle? Mutta sisua riitti ja tässä ollaan, entä jos ei oltaisikaan tässä ja nyt? Olisinko lintu vai kala. Vai mikä? Nyt olen kuitenkin homo sapiens ja sillä sipuli. Valkosipulista pidän.

 

 

 

 

 


Mauri Laakso sanoi:

Olin nuorena miehenä Kurikan Pitkämössä hiihtämässä. Nuo kanjonit ovat aika tavaton paikka keskellä lakeuksia. Nykyäänhän lakeuksien rauhaa häiritsevät nuo tornitalot. Ensi ne sijoittuivat kuivaan aikaan jokivarteen. Munakan mittausasemankin kupeessa kohosi torni ja sisällä näytti olevan elämää kuin herhilaispesässä. Keväälllä jalat sitten kastuivat ja ehtivät poistaa sen ennen kuin kallistui kuin Pisan torni.  Niihin liityvää toimintaa voi vain arvella. Lillbackan kiinalaismallinen vartiotorni kalpenee niiden rinnalla. Pohjanmaalla sentään ei huumekasvien salakuljetus rehota niin kuin lähes kaikkialla muualla. Sademetsiin ei enää uskalla sijoittaa minkäänlaista huonetta "lääkekasvien" käyttäjien takia. Mistähän nuokin rahansa ovat saaneet. Kuulin, että kommuuneista eripuolilla maailmaa on tehty matkaa johonkin yhteiseen kohteeseen, jossa on hyvät kasvit. 

 

Tuosta Pisan tornista tuli mieleen Suosalon roolityö elokuvasssa "Kalteva torni". Jäin elokuvan jälkeen pitkiin mietteisiin. Tiesitkö, että tornin juurella on Mielenterveysyhdistyksen yhteinen kahvila, johon voi jäsenet vapaasti siirtyä tietyistä paikoista? Muistaakseni pohjoisessakin on Muoniossa ja Utsjoella kahvilat. 

 

Satuin näkemään Suosalon haastattelun sarjassa, jossa haastatellaan suomalaisia näyttelijöitä. Hän kertoi lapsuudestaan Oulussa ja totesi, että ettei hänestä oikeastaan ole muuhun kuin näyttelijäksi. Noin sanoo ihminen, joka tekee työtä, joka on hänelle niin helppoa, että se käy voimille. Olet varmaan kuullut käsitteen hard fun.Se tarkoittaa sitä, että työ aiheuttaa stressihormonin erittymistä, mutta asenne muuttaa tekemisen niin mielekkääksi, että se vie hymyssä suin läpi harmaan kiven. Joillakin jopa niin, että sitten kaatuu uupuneena tiloiltaan. Mielekäskin asia voi uuvuttaa, vai voiko? Onko se terveellistä edes?

 

Muistan erään näyttelijäoppilaan opiskeluaikoinani, joka oli Turkan suosikki kaikessa fyysisyydessään. Voi tuota ilmaisun intohimoa. Poliiseistakin tehtiin lähes inhimillisä olentoja eräässä Turkan näytelmässä. He liikkuivat ensin itsensä uuvuksiin ja löysivät toisenlaisen otteen ilmaisuunsa sen kautta.

 

Kaverilla on kesämökki Karjaalla. Minulla oli jonkin aikaa ulkohuussi siinä naapurissa. Tai on vieläkin. Ei tykännyt siitä. Pidin siitä maisemasta.  Rakensin oven umpeen ja jätin sinne. :) Ihan vaan huvikseni.

 

Olen joskun miettinyt, kuka minussa oikein toimii, kun tuolla tavoin toimin. Minusta tuntuu, että se on kuitenkin minussa se kaltevalla pinnalla kulkeva ressukka, eikä se joka hommaa kuljettaa. Ihan kuin se Suosalon toinen persoona Kaltevassa tornissa. Ehkä. Ei voi tietää. Raja on häilyvä ja janalla mennään. Mietin kummassa päässä tuo huussin jakaja lienee. :) No tämä oli leikkiä. Ja heti samalla mietin, että mikä minussa tuollaista leikkiä laskee. Vakavalla asialla. 

 

Ehkä se on se pohjalaisuus? Mitäpa mietit? Kenen lauluja laulat? Useaa elämää taitaa sinunkin perheesi elää. Vai lieneekö tuo värikylläisyys se eheyttävä asia? Eheyttävä?

Eksysin Kauhajoe ja Jalasjärve välil

 

Mut Mummu tul vasta

pyäränkoris leijonankiroi,

pala kirnuvoit,

ja kolm katti, mink kaikkie nimi ol Simo.

 

Mummu, mää sanosin,

tämä tiä on viaras ja kuappane.

Laps, sanos Mummu,

ala siin viuru,

omapäisten tiät o ain viarai,

ja opet munt soittama munniharpul

Emma-valssi.

 

Mummu läks polkema,

seurasin hajuhernevana.

En tiär onk oikkia suunt,

mut ainaki ajan

liikenttejakaja ylitte

ilosel mialel.

 

Heli Laaksonen: "Eksysin Kauhajoe ja Jalasjärve välil" kirjasta Sulavoi

Tuo kansojen sekaantuminen on mielenkiintoinen asia. Mihin sitä kansallisuutta sitten oikeastaan tarvitaan? Nykyään lukioissahan lähes poikkeuksetta opetuskieli on englanti. Miten mahtaa olla päiväkodeissa? Onkohan suomalaista identiteettiä  enää olemassa ollenkaan? Tai Uusi-Seelantilaista? Kuka adoptiolapsi mielestään sitten on, kun vähän kasvaa? Kui nee kaik asia ova kaikkiastans? Menöö sekaasin.

Erla sanoi:

Olen aikuisen lapsen äiti. Luonteeltani olen rauhallinen ja iloinen. En hätkähdä pienistä, koska olen oppinut elämään itseni kanssa. Lapsuuteni on ollut tasapainoinen ja perheemme oli onnellinen. Isäni kuollessa oli murkkuikäinen ja tämä koski minuun kovasti. Hän ei selvinnyt taudista, joka tänä päivänä olisi voitettavissa. 

Aikuinen lapseni on parastaikka matkalla Etelänavalla. Hän on palamasa parin tunnin kuluttua. Kutsun hänet kotiin fraktaalisiirtimen avulla, jolloin hänen kotiintulonsa on täsmällinen ja hiljainen. Tietenkin siinä tapauksessa, että hän on ennättänyt sovittuun paikkaan, josta noudan hänet. Vain koiramme ihmettelee mistä tuo tuohon ilmestyi.

Minun vuoroni tulee huomenna, koska koneellamme voi matkusta vain yksi henkilö kerrallaan.  Toimin matkaoppaana Afrikan eteläisissä valtioissa sekä joskus Uudessa Seelannissa. Oppaan työssäni joudun liikkumaan useilla eri kuluvälineillä seeproilla ratsastuksesta yliäänilentimiin. Aikatauluni joustavuuden vuoksi  työnantajani on kustantanut minulle ja perheelleni fraktaalisiirtimen, jonka avulla teen työmatkat.  Tämä tapahtuu noin kerran kahdessa viikossa, Uuden Seelannin matkan teen noin kerran puolessa vuodessa. Samalla koneella muu perhe voi tehdä ulkomaanmatkoja edullisesti ja nopeasti. Ainoa haittapuoli asiassa on se, että jokun on aina oltava kotona hoitamassa siirtimen käyttöä. Siirrin on niin vanhanaikainen , ettei sitä voida käyttää etäyhteydellä. Toivottavasti saan ensi vuonna uudemman satellittiyhteydellä toimivan ja sellaisen, joka pystyy siirtämään useamman henkilön pienessä ajassa, silloin voimme tehdä mieheni kanssa yhteisiä matkoja samoin poikani vaimonsa kanssa.

Perheemme on kohtalaisesti toimeentuleva perhekunta, jossa asuu itseni lisäksi mieheni eli lapseni isä. Poikamme asuu vaimonsa kanssa samassa talossa, omassa taloudessaan. Olemme hyvin läheisissä tekemisissä päivittäin, koska jokaisella on liikkuva työ ja talo tarvitsee päivittäistä huolenpitoa.  Talomme sijaitsee Unarin –Luusuassa, jossa saamme nauttia talven kaamoksesta ja kesän yöttömistä öistä. Hyvien kulkuyhteyksien vuoksi myös Lappi on tasaisesti asutettua.

Nuori pari on hankkimassa adoptiolasta Uudesta Seelannista. Tapasin lapsen työmatkallani paikallisessa kristillisessä lastenkodissa. Poikani ja miniäni kävivät molemmat katsomassa lasta ja hän ihastui heihin niin, että olisi halunnut heti muuttaa heidän kanssaan. He haluavat tämän adoptiolapsen, vaikka heille on oma vauva tulossa .Onneksi taloomme on helppo rakentaa uusia huoneita muuntimen avulla.

Olot Uudessa Seelannissa ovat niin levottomat ja huonot, että siellä varsinkin alle viisivuotiaat lapset jätetään heitteille tai viedään lastenkotiin odottaman uusia vanhempia.  Tämä pian viisivuotias poika osaa puhua kolmea kieltä, koska hoitohenkilökuntaa on useista eri maista.

Maailman kansat ovat sekaantuneet niin, että  valtioiden rajat ovat hämärtyneet. Syynä tähän pidetään ihmisten nopeaa liikkuvuutta. Yliäänilentimillä ja fraktaalisistimillä matkustaminen on nopeaa ja sama ihminen voi olla tänään töissä Murmanskissa ja huomenna vaikkapa Kapkaupungissa.

Eräs ystäväni sai uuden työn ,jossa hänen pitää matkustaa päivittäin Lontoon ja Moskovan välillä. Matkat hän tekee yliäänikoneella. Tämä on pisin matka, mikä suoritetaan aikavyöhykkeeltä toiselle joka päivä. Tutkimuksissa on vahvistettu, että aikavyöhykkeiden jatkuva ylittäminen vaarantaa ihmisen terveyttä luultua enemmän.  Tämä vuoksi työmatkat pyritään suuntaamaan mahdollisimman hyvin aikavyöhykkeiden kanssa samansuuntaisiksi.

 

Poikani vaimo kuuluu samaan uskontokuntaan kanssamme. Ymmärrän hyvin huolen, joka tulee toiseen uskontokuntaan kuulumisesta. Eri uskonnot edellyttävät erilaisia tapoja, joita toinen ei ehkä pysty hyväksymään. Uskoakseni teidän tapauksessanne tästä ei tule oikein suurta ristiriitaa koska pojan seurustelukumppani on tottunut useisiin eri uskontoihin. Omiin tuttaviini kuulu nin monen eri uskontokunnan edustajia, että voin luottaa siihen, että kompromisseja pystytään tekemään. Ainoastaan silloin on todella vaikeaa jos jompi kumpi on niin ehdoton uskossaan ettei voi hyväksyä muita kuin oman kantansa.

 

Vielä pakko kirjoittaa vähän ennen kuin valun makuuhuoneeseen Pohjanmaalle. En ole ennen tullut huomanneeksi, että perheessämme makuuhuoneeseen valutaan. Te tiedätte sen tunteen, kun ollaan juuri siirtymässä muuntimessa. Se on pieni vilunväreen omainen tunne. Meillä se on fiiu. Oliks paha fiiu?

 

Hyvää yötä! Toivotaan, ettei ole kärpäsiä muuntimessa. (Vitsi,vitsi!) Aion nähdä unta uudesta ekumeenisesta maailmasta. Mietin mahtaisiko joku lähteä laatimaan kanssani uutta uskontoa, ettei tarvitsisi Härmässäkään kolmea temppeliä vierekkäin lämmittää. Otettaisiin kaikista ne parhaat puolet. Mitäs tuumaatte?

Ei ollut kärpäsiä, ei. Meillä tuota siirtimen aiheuttamaa tunnetta sanotaan siriksi, ihan kuin vilunväreet hieman sirisisivät, "siri tuli, siri meni".

Hämeestä tänne Pohjanmaalle hypänneenä tämä lakeus tuntuu niin loputtomalta. Akeeta ja laakeeta, johon en ole viiteentoista vuoteen tottunut. Poikkeuksena Pitkämön kanjonit ja on siellä se järventapainenkin, joki-uomaan padottu.

Jätin jälkeeni  Salpausselän korkeuserot ja ihmettelin Miedon latuja hiihtäessäni, että missä ne paikallisten suuret ja  pelottavat mäet oikein ovat, kun en kumpua suurempaa löytänyt. Selvisihän mäkien paikka sitten kun Pitkämön rannoille menin hiihtämään, kyllä niitä voi Pajulahden latuihin jotenkin verrata.

Nikkisen Soini hoiti urheiluopiston latuja silloin, kun olin lapsi ja ladut olivat tosi hyvässä kunnossa. Joka kevät  hän tapasi käydä kahvilla ja kertomassa, että nyt voi lehmät päästää laitumelle, aidat on korjattu talven latujen jäljiltä. Ladut kun kulkivat maidemme lävite. Syksyisin hän tapasi poiketa aukkoja tehdessään kahvilla. Tämä viiskytluvun  maailmanluokan keihäsmies on jo lähes yhdeksänkymmenen. Olisi mukava tavata, epäilen vain tuntisinko miestä.

Onko Liisa Lopen Uupuneet vielä voimissaan?

Hyvä runo, Tutun oloista tekstiä. Samaa kuulin hieman lyhemmassä muodossa Raumalla. Laitilasta on kotoisin Heli Laakosen, jotenka murre vaikuttaa sielläkin.

Mauri Laakso sanoi:

Eksysin Kauhajoe ja Jalasjärve välil

 

Mut Mummu tul vasta

pyäränkoris leijonankiroi,

pala kirnuvoit,

ja kolm katti, mink kaikkie nimi ol Simo.

 

Mummu, mää sanosin,

tämä tiä on viaras ja kuappane.

Laps, sanos Mummu,

ala siin viuru,

omapäisten tiät o ain viarai,

ja opet munt soittama munniharpul

Emma-valssi.

 

Mummu läks polkema,

seurasin hajuhernevana.

En tiär onk oikkia suunt,

mut ainaki ajan

liikenttejakaja ylitte

ilosel mialel.

 

Heli Laaksonen: "Eksysin Kauhajoe ja Jalasjärve välil" kirjasta Sulavoi

Kiitos kysymästä Erla. Kyllä Lopen uupuneet hyvin jaksaa vaikka uupuneita ovatkin. Vedenjakajan harju halkoo tätäkin kuntaa, jotenka on täälläkin mäkiä joissakin paikoin ja korkeitakin. Kaakkomäki taitaa olla korkein paikka, no sinne on Paara itsensä piilottanut. Heitti kivellä Vanhaa kirkkoa kohden mutta ei onneksi osunut. Kivi kyllä on aika lähellä kirkkoa ja siinä selkeät sormenjäljet. Paara oli paikallinen ravintolakin aikoinaan mutta kai se ruoan teko ja myyminen ei kannattanut kun lopahti sen? Mutta kyllä se Paara vieläkin täällä toisinaan kummittelee, ainakin toisessa todellisuudessa. Unissa. Itse en ole siihen vielä törmännyt. Ihme ja kumma, onhan se niin vaikuttava hahmo täällä. Mutta Elmo voi hyvin ja Juhani Peltosen seura. Elmolassa on ripeää toimintaa nuorille ja juhlia järjestetään.

Erla sanoi:

Ei ollut kärpäsiä, ei. Meillä tuota siirtimen aiheuttamaa tunnetta sanotaan siriksi, ihan kuin vilunväreet hieman sirisisivät, "siri tuli, siri meni".

Hämeestä tänne Pohjanmaalle hypänneenä tämä lakeus tuntuu niin loputtomalta. Akeeta ja laakeeta, johon en ole viiteentoista vuoteen tottunut. Poikkeuksena Pitkämön kanjonit ja on siellä se järventapainenkin, joki-uomaan padottu.

Jätin jälkeeni  Salpausselän korkeuserot ja ihmettelin Miedon latuja hiihtäessäni, että missä ne paikallisten suuret ja  pelottavat mäet oikein ovat, kun en kumpua suurempaa löytänyt. Selvisihän mäkien paikka sitten kun Pitkämön rannoille menin hiihtämään, kyllä niitä voi Pajulahden latuihin jotenkin verrata.

Nikkisen Soini hoiti urheiluopiston latuja silloin, kun olin lapsi ja ladut olivat tosi hyvässä kunnossa. Joka kevät  hän tapasi käydä kahvilla ja kertomassa, että nyt voi lehmät päästää laitumelle, aidat on korjattu talven latujen jäljiltä. Ladut kun kulkivat maidemme lävite. Syksyisin hän tapasi poiketa aukkoja tehdessään kahvilla. Tämä viiskytluvun  maailmanluokan keihäsmies on jo lähes yhdeksänkymmenen. Olisi mukava tavata, epäilen vain tuntisinko miestä.

Onko Liisa Lopen Uupuneet vielä voimissaan?

RSS

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Anu Koskela on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Tammi 22
Anna Konsin on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Tammi 13
noora alsalman on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Joulu 22, 2017
Kati Airisniemi ja Chels ovat nyt kavereita
Joulu 20, 2017
Anja Irmeli Saarinen on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Joulu 18, 2017
Anna Helena Piha ja C L ovat nyt kavereita
Joulu 17, 2017
Anna-Tytti Sulisalo on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Joulu 7, 2017
Profiilin kuvakeSuvi Räsänen ja Heli Luhtaniemi liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Joulu 4, 2017

© 2018   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot