Ei, kyse ei ole mistään aikuisten erotiikkaleikeistä. Pahoittelen, jos aiheutan pettymyksen. ;-) 

 

"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen."

Totta vai potaskaa?

 

Itse harrastan nukkekoteja. Minulla on toinen todellisuus koossa 1:12. Kylässäni asuu keijuja, kissoja, hirviä, muutamia ihmisiä etc. Se ei ole täysin huoleton maailma. Kylässäni asuu mm. yksinhuoltaja-isä, homopari, murhaajia etc. Voin mielialani mukaan luoda kauhutarinan tai hempeän romanttisen kynttiläillallisen. Voin unohtaa arkitodellisuuden haasteet nukkekotien keskellä. Ennen kaikkea noiden talojen kautta pääsen kokeilemaan eri sisutustyylejä nopeasti ja helposti. Saan myös tyydyttää käsillä tekemisen himon, kun teen tilkkutäkin tai remontoin kokonaisen talon. Jaan kylän tarinoita ja käsitöitä, löytöjä ja ostoksia muiden samanhenkisten kanssa nukkekotiaiheisen blogin välityksellä. 

En hae nuoruuden lähdettä leikkimisellä vaan koetan säilyttää itsessäni eri ikäkaudet ja luovuuden. Arkielämä pysyy hauskana, kun sen maustaa leikillisyydellä ja huumorilla. Ihailen ikäihmisiä, jotka ovat säilyttäneet katseessaan lapsenomaisen kujeellisuuden, ilon ja ihmettelyn. 

 

Leikitkö? Millainen on leikkitodellisuutesi? Jos et leiki, miksi et?

Millaisia leikkitodellisuuksia sinulla on ollut pienenä? 

Katselukerrat: 137

Vastaukset tähän keskusteluun

Alina hyvä juuri noinhan asia on, tosikot eivät vain ymmärrä meitä vaan sanovat lapsellisiksi. Leikkitodellisuuteni on haalareissaan istuva ukko talomme hiekkalaatikolla ympärilläni 10-15 hiekkakakkuja leipovaa pikkukaveria, äitinsä ovat mikä missäkin asioitaan hoitamassa, talvella teemme lumilinnoja.

Leikkimistä en vapaaehtoisesti lopeta koskaan. Pikkupoikana olin suuri valkoinen metsästäjä pecos billin kaveri Kesällä 60v-

päivilläni annoimme samanikäisten ja vanhempienkin juhlijoiden kesken julkilausuman:

Riittää kun miehellä on seuraavat 3 ominaisuutta

1. Vaarin ikä

2. Poikamainen mieli

3. Lapsen mielikuvitus

Niin näillä pärjevää jo meleko pitkälle ja elää iloisella tuulella, eikä sydän märkäne

 

  1. Vaarin ikä
  2. Poikamainen mieli
  3. Lapsen mielikuvitus

Jippii! Näillähän pärjää!

 

Minua on lapsettanut aina ja aion pysyä tällaisena koko ikäni. Elämä "aikuisena" on tylsää, ellei saa höpsötellä ja leikkiä. Minä nautin hevosten piirtämisestä, mutta lisäksi tykkään keksiä jokaiselle hevoselle nimen, iän, rodun, sukupuun... En myös ymmärrä, mikseivät aikuiset voisi oikeasti laskea pulkkamäkeä, olla hippasta tai hyppiä trampoliinilla. :) Onneksi minulla on liuta nuorempia sisaruksia, joiden kanssa voi leikkiä oikein luvan kanssa. Ja mikäpä lapsillekaan sen mieluisempaa kuin se että joku aikuisista viitsii leikkiä. :) Nuorin sisaruksistani on 4v (helmikuussa saan uuden pikkusiskon tai -veljen), joten saan leikkiä vielä kauan. :)

Roolipeliharrastajalle tulee tietysti välittömästi tälläisestä kysymyksestä roolipelit mieleen.


Itse olen roolipelien avulla matkaillut ympäri maailmaa, osallistunut keskiaikaisiin sotiin, lentänyt avaruusaluksilla, elänyt ydinsaateiden turmelemassa maailmassa, nauttinut loputtomasta puhtaasta energiasta, ystävystynyt, vihannut, tappanut ja rakastanut.


Suurin osa tästä on tapahtunut aikuisella iällä sekalaisesti eri-ikäisten ihmisten seurassa, allekirjoitan siis ajatuksesi ehdottomasti :)


Onko kenelläkään muilla kokemuksia roolipeleistä ja jos on, niin minkälaisista?

RSS

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Profiilin kuvakeSamush ja Niina Komsi liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
eilen

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot