Mille huipulle maailmassa pitäisi pyrkiä? Voiko huiput olla niitä meidän jokaisen omia henkilökohtaisia huippuja? Tarvitseeko edes huipulle pyrkiä? Voiko tyytyä tasamaahan? Meillä kaikilla on on varmasti omat huippumme ja tavoitteemme. Omat unelmamme. Mitkä on niitä oman elämän huippuja, unelmia ja tavoitteita (oli ne sitten isoja tai pieniä, korkeita tai matalia)?


Lähde mukaan askartelemaan omien tavoitteiden ja unelmien aarrekartta.  Unelmien toteutuminen edellyttää mielikuvia. Ideana koota unelmista oma henkilökohtainen aarrekartta askarrellen.

  • leikkaa lehdistä kuvia ja tekstejä, jotka puhuttelevat sinua

  • voit käyttää omia kuvia, piirroksia, tekstejä

  • vain mielikuvitus on rajana

  • sommittele ja liimaa kuvat paperiarkille, ja täydennä halutessasi teksteillä ja omilla piirroksilla


MUISTA, että asiat, jotka koskettavat ja/tai puhuttavat sinua, ovat sinulle merkityksellisiä. Lupa siis haaveilla ilman rajoja!


Tee aarrekartasta itsesi näköinen! Se mikä sinulle on täysin merkityksetöntä, voi jollekin toiselle olla oikea aarre ja toisinpäin. Vähän kirppisidean mukaisesti toisen roska on toisen aarre. Tavoitteet voivat olla myös erilaisia ja -tasoisia. Yhden unelma voi olla vaikka oma kissa, toisen miljoona euroa tilillä, kolmannen tietynlainen työ jne. Kunnioitetaan siis toistemme aarteita, unelmia ja tavoitteita!


Nämä aarrekartat ovat hyvinkin henkilökohtaisia, joten niitä ei tarvitse täällä avoimessa verkossa esitellä. Olisi kuitenkin kiva, jos te jotka tällaisia olette tehneet, voisitte jotakin kartastanne jakaa tai kertoa.


Pohjaa tähän työskentelyyn voi hakea myös Lappalaisen Sannan esityksestä: :http://prezi.com/dh99zhqrr-xb/unelmapaja/


Sanotaan, että tällainen unelmointi ja visualisointi selkeyttää niitä asioita, mitä haluaa ja mitä toivoo elämältä. Lisäksi se muistuttaa, mitä tulisi tehdä, jotta toiveet täyttyisivät. Lähdetkö siis mukaan unelmoimaan, etsimään ja löytämään? Näiden ajatusten innoittamana, lähden ainakin itse rakentamaan omaa unelmien aarrekarttaa. Lähde sinäkin mukaan!

Kysythän, jos jokin asia mietityttää.

Katselukerrat: 363

Vastaukset tähän keskusteluun

Komppaan Eveä, eli Susanna ja Henna teillä on molemmilla tosi hyvät ideat.

Susanna, kuvakaappaukset omista aiemmista kuvista ja teksteistä saattavat tuoda aarrekarttaa vielä lähemmäs itseä ja samalla pääsee pienelle muistelukierrokselle omien aimpien tekemisten kautta. 

Henna, tosi hienoa, jos lapset pääsevät tähän ilmiöön taas mukaan! Ja tuo näkökulma on kyllä hieno, kun miettii, että näihin voi palata sitten myöhemmin. Mikä on vielä muutaman tai kymmenenkin vuoden päästä pysyvää ja mikä on muuttunut. Samalla pääsee tekemään yhdessä lasten kanssa pientä askarteluprojektia.

Sain vihdoin oman ihka ensimmäisen aarrekarttani valmiiksi. Pitää hetken miettiä, mitä haluan kartastani jakaa julkisesti, koska hyvin henkilökohtaisiakin asioita kartassa on. Mites muut aarrekarttailijat? Missä vaiheessa olette?

Aarrekartan tekeminen oli erittäin kiinnostava kokemus. Itse työstin karttaa pienissä erissä. Ehkä parasta olisi ollut tehdä kerralla valmiiksi. Oli kuintekin jännä huomata, että ensimmäisellä kerralla, kun lehtiä selailin ja leikkasin kuvia/ajatuksia ilman sen suurempaa miettimistä (ajatuksella kerään talteen kaiken joka tavalla tai toisella kolahtaa), huomasin leikkeleitä myöhemmin selatessa, että olempas osannutkin osuvia asioita poimia. Itselleni muodostui siis hyvin yleinen tuotos, jossa on mielestäni hyvin edustettuna teemat, jotka tämän hetkisessä elämässä ovat pinnalla. Suosittelen tätä työskentelytapaa ihan kaikille! :)

Toivottavasti kuulen teidän muidenkin ajatuksia! Lisäksi näitä voidaan tarkastella tarkemmin ohjaustorilla 27.3. jolloin teemana on unelmat ja opiskelu.

Lapset ovat saaneet omat aarrekarttansa valmiiksi. Itselläni ei ole ollut aikaa perehtyä omaan työhöni aarrekartan parissa. Hutiloimalla en kuitenkaan saa aikaiseksi sellaista aarrekarttaa kuin ajan kanssa rakentelemalla, joten en halua kiirehtiä asian kanssa. =) Mielessä on kuitenkin asia ollut ja lehtiä sillä silmälläkin katsellut. Ei ole aivan helppoa tietää, mikä se oma aarre on.. liiallinen pähkäilykään asian kanssa ei ole kuitenkaan hyväksi.

Henna, liiallinen pähkäily ei tosiaan ole tarpeen. Itse leikkasin "aarteitani" sillä periaatteella, että asiat/kuvat, mitkä sykähdytti, leikkasin talteen. Kun kokosin aarrekarttaani, tein pientä jaottelua ja rajausta. Tanja taisi aiemmin mainita, että tekee tällaista vuosittain, joten se mikä tällä hetkellä on aarre tai unelma, voi ensi vuonna olla jotain muuta. Vuosittaisten aarre/unelmakarttojen vertailu on varmasti hedelmällistä. Eli suosittelen tässä vaiheessa etenemään mutulla eli vähänkin kiinnostava/sykähdyttävä juttu, leikkaa talteen :).

Hei! Aarrekarttoja olen tehnyt muutamia, kahdenlaisia. Intuition kautta nopeasti kauniista,

koskettavista kuvista sen ihmeemmin suunnitelematta. Tämä on osoittautunut nopeasti ”läpikoetuksi”. Viimeisimmässä tekeleessä tulin liimanneeksi paperin oikeaan reunaan valkoisen vuohen kuvan. Ymmärsin, että kartta oli ”luettu”, kun kolmen kuukauden kuluttua lomamatkalla eläinten rescue-tilalla juoksin sandaalit lipsuen karkuun leikkiin pyytävää valkoista vuohipukkia! Se eläin niin tykästyi minuun ja halusi vain puskea.

Peesaan Tanjaa siinä, että alitajunta virkistyy ja toimii asetetun tavoitteen suuntaan.

Siksipä toiveidensa kanssa saa olla tarkkana, sillä toiveilla on taipumusta toteutua. Epämääräisesti

laadittu tavoite antaa epämääisen tuloksen.

Kevennys: Jos unelmoin, että minulla olisi Etelä-Ranskassa vanha linna, jonka puutarhassa on uima-allas. Ja sitten kaukainen sukulaiseni lahjoittaa minulle sellaisen, vanhan, suuren remontin tarpeessa olevan pytingin, lahja- ja kiinteistöveroineen. Uhkasakolla määräaikaan kunnostettavaksi määrätyn, remontoitavaksi kaikkine nykyajan vempaimineen. Täysin villiintyneessä puutarhassa on uima-allas, vesisysteemit romuna, täynnä kuivuneita lehtiä ja rotat juoksentelmassa pohjalla ristiin rastiin. Sain linnan, koska toivoin.

On sallittua ja toivottavaa olla erittäin tarkka kaikissa yksityiskohdissa toiveissaan!

Tällä kertaa ajattelin tehdä kartan pienelle rullalle kääritylle tapetin palalle. Se käärö on tuossa pyörinyt esillä jo jonkin aikaa, nyt tiedän mitä sen kanssa askartelen. Tästä aarrekartasta tulisi sellainen pitkän aikavälin suunnitelma, välitavoitteineen.

Aarrekartta on minulle hyvin rakennettu tavoitekokoelma. Itse ne välitavoitteet on suoritettava.

Tekisin sen kolmiulotteiseen muotoon, haitarimaisin teemalehdyköin. En luota liimojen pitävyyteen tässä hommassa ja siksi voisin ommella sivuhaarat joko käsin tai koneella tapettipohjaan kiinni.

Olen jo siinä elämänvaiheessa, että minun on opeteltava olemaan rehellinen sisimmälleni ja kerrottava itselleni mitä ihan oikeasti haluan elämässäni ilmentää.

Aarrekartta ei todellakaan ole taikakalu, vaan sitä voi hyödyntää itsetuntemuksen ja oman kasvun

välineenä. Minulle aarrekartta on vakava ja myös hieman pelottava asia. Juuri tuon omiin tuntemuksiinsa tutustumisen vuoksi.

Kiitos Airi kokemusten jakamisesta ja etenkin ihanasta kevennyksestä!

Aarrekartta ei tosiaan ole mikään taikasauva. Kuitenkin itsetuntemuksen ja oman kasvun välineenä erittäin oivallinen, kuten Airi totesitkin. Myös omien tavoitteiden selkiyttämisessä tuntuu toimivan.

Aiemmin mainittu unelmiin ja opiskeluun liittyvän ohjaustorin ajankohta on siirtynyt toukokuulle eli päivän 15.5. voi merkata kalenteriin. Tuolloin mahdollisuus siis reaaliaikaiseen keskusteluun tästä teemasta :).

Mites muuten, oletko saaneet aarrekarttoja valmiiksi? Millaisia ajatuksia työskentely on herättänyt?

Kartta on keskentekoinen vielä. Itselleni nousi pari ajatelmaa nettisivuiltani:

"Your future is created by what you do today not tomorrow."

Let today be the day you love yourself enough to no longer just dream of a better life; let it be the day you act upon it.            - Steve Maraboli -

Tämän hoksasin 59-vuotiaana ja jäseniin valui jotenkin tahmea olo. Mitä nuorempana oksat taivuttaa, sitä enemmän saa aikaiseksi.

Aarrekarttaideani myötä on tapahtumassa suuri muutos: Vaihdan toimialaani, 33 vuotta hammaslääkärinä jää taakse ja uusi toimialueeni on käsityöyrittäjä, ko nyt joku nimike pitää olla. Kartan värkkääminen on toiminut ajatustasolla. Konkreettista käsinkosketeltavaa karttasykeröä ei vielä ole.
Kun mietin tuota uuttaa toimialaa, netistä nousi eteen valokuva siitä rakennuksesta ja näyteikkunasta, jonka tiloista neuvottelin jo vuosi sitten ja taisi olla jossakin viikkolehdessä kuva siitä, millainen se "verstas" mahdollisen asiakkaan silmissä näyttäisi.

Ensin on ajatus ja ajatus on energiaa, ajatus voi olla idea. Energia kerää itseensä lisää voimaa. Pitää itse tehdä siirtoja ja valintoja ja samalla hoivata sitä ideaa. Muodostuu tavoite, päämäärä, intentio. On oltava tarkka siitä ettei toimi kontraintentionaalisesti tavoitteessaan. Kun energiaa on tarpeeksi ja konkreettiset asiat ovat avautuneet toiminnalle, energialla on mahdollisuus ilmentymiseen, materiasoitumiseen. Sinnikäs pitää olla. Nii ja sitten ne tavoitteen, vain sisimmän itsen rehellisesti tunnustamat motiivit. Miksi haluan tehdä juuri tätä ja sitä.

Entäs kun homma ei onnistukaan. Aina on hyvä olla suunnitelma B. Homma ei ollut minua varten. Oma kroppa, solut  ja intuitio viestittävät, Jos aina tulee "esteitä", homman ajoitus ei ehkä ole kohdallaan. Kannattaa yrittää myöhemmin, jos vielä kiinnostaa. Huomaa mahdollisuudet käytä tilaisuudet.

3,5 v poikani meni ekaa kertaa uuteen päiväkotiin ja sanoi minulle matkalla: "Minä aion olla siellä päiväkodissa sitten omaa mieltäni ja mieltään voi aina vaihtaa."

Purjehtijakin tuon tuosta tarkistaa koordinaattinsa, vilkuilee ja valitsee suunnan, kompassista, maamerkeistä, auringosta, tähdistä ja huomaa merimerkit. Ja vielä tarkkailee säätä, tuulen suuntaa ja voimakkuutta.

RSS

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Profiilin kuvakeHeidi Kosunen ja Anna-Maija Berg liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Huhti 12
Liisa Kivistö on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 26
Mervi Huhtelin vastasi jäsenen Milla Tuominen keskusteluun Todellisuuksia todellisuuden sisällä: ilmiötuotosten esittelyä ryhmässä Toinen todellisuus 11.8.-22.9.2011
"Onko aiheeseen liittyvää keskustelua jossakin. Mielelläni kirjoittelisin kommentin tai pari. Aiheesta kiinnostaa erityisesti oman asenteen valottama todellisuus. Se, kuinka ihmiset näkevät saman tapahtuman ihan eri lasien…"
Maalis 14
Mervi Huhtelin julkaisi tilan
"Hei, Olen konseptikehityksen johtava asiantuntija Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ssö ja kiinnostunut oppimisen ja tutkimisen ympäristöistä."
Maalis 14
Mervi Huhtelin on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 14
Anitra Leppäniemi on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 12
Anne Desmond on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 8
Anna Helena Piha on nyt jäsen: Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
Maalis 2

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot