Ruma ankanpoikanen

[Saara Kotkaranta]

Kuuntele H. C. Andersenin tuttu satu.  Olet varmaan kuullut saman sadun jo varhaisina vuosinasi. Millaisia ajatuksia se sinussa herättää? Onko se nyt erilainen?

[Marko Heikkilä]

Kuuntelin tuon sadun ja yhtä kivalta se aina kuulostaa. Itse pidän muutenkin saduista ja tarinoista. Niissä kerrotaan helpolla tavalla erilaisia asioita ihmisistä ja maailman ilmiöistä.

Ruma Ankanpoikanen on satu, jonka voi tulkita hyvin eri tavoin. Toisaalta siinä voi nähdä luokkayhteiskunnan kuvausta, jossa joutsenten ylvääseen "luokkaan" kuulunut jäsen, on joutunut "väärän" luokan jäseneksi ja siksi sitä kiusataan.

Toisaalta sadussa on kehitystarinan piirteitä. Moni teini-ikäinen ja miksi ei aikuinenkin voi tuntea samaistuvansa tarinaan, jossa hyljeksitystä yksilöstä tulee uljas ja kaikkien ihailema yksilö.

Vielä kolmanneksi tässä sadussa voisi olla psykologinenkin tulkinta. Jos yksilö joka eroaa muista, kuulee vain palautetta siitä, kuinka hän on erilainen, niin hän voi alkaa ajatella itsestään samoin, kuin saatu palaute on hänet "opettanut" ajattelemaan. Ajatus siitä, että joku on erilainen ja "rumempi" kuin toiset, alkaa elää omaa elämäänsa yksilön ajatuksissa, jos saatu palaute on pelkästään negatiivista ja tällaista käsitystä vahvistavaa.

Vielä löytyy tämän päivän yhteiskunnalliseen ilmiöön yksi tulkinta. Satu on melko selvästi kerrottu tarina siitä, kuin rasistisesti toiset kohtelevat ihmistä, jos hän eroaa muista. Tämän sadun voisi aivan hyvin kertoa siten, että Ruma Ankanpoikanen on esimerkiksi mustaihoinen, seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva, vammainen tai muulla tavoin "erilainen" kuin valtaväestö.

Sadut ovat hyvin kiinnostavia.

[Milla Lappalainen]

Huomasin sadussa, että ainakin tässä vaikuttaa suuresti ryhmän vaikutus. Ei uskalleta poiketa ryhmän tuomasta paineesta ja tehdä omia päätköksia. Tämä vaikuttaa nyky-yhteiskunnassa hyvin paljon. Lueskelin eilen englannin oppikirjaa culture cafe, book ja tässä oli sama ilmiö. Siinä tummaihoinen lapsi oli muuttanut perheensä kanssa lähiöön, mutta tyttö ei saanut kavereita värinsä takia, vaan hänen käskettiin mennä pois. Tämä oppi oli tullut vanhemmilta yhdellä lähiön tytölle joka opetti sen kaverilleen. Toivoisin itsekin näin vanhempana, että lapset hyväksyisi erilaisuuden siinä missä yritän sen itsekin hyväksyä. Vaikka kyllä erilaiset yhteisöjen paineet voi olla joskus kaikille hyvin raskaita. 

[Hilkka Pohjonen]

Joskun olen lukenut analysointia jostakin tunnetusta sadusta, jonka mukaan sadut ovat todellisuudessa kirjoitettu aikuisille kasvatuksen käsikirjaksi. Ja nimenomaan eläinsadut on naamioitu ettei lukija syyllisty ja ahdistu kuten siinä määrin, jos hahmot olisi kuvattu ihmisinä. Johan siitä mekkala nousisi jos ruman ankanpoikasenkin syrjijät ja sorsijat (!) vaihdettaisiin ihmishahmoihin, malliin lääkäri ja hoitaja eivät olleet näkevinään sairaala-apulaista tai johtaja ja sihteeri käänsivät selkänsä lähetille. Vaikka lapset ovat kuinka nokkelia ja sanavalmiita, kaikkea heidän sanomaansa ei selitä muu kuin omilta vanhemmilta ja muilta aikuisilta oppiminen. Vai miten tyypillinen pienen lapsen sanastossa oli hänen käyttämänsä ilmaus: "alvatenkin"! :D

[Suvi Mård]

Nuorempana kun tätä satua kuuntelin ajattelin että kuinka joku voi hylkiä pientä ja söpöä poikasta... Sittemmin kun koulu alkoi aloin ajattelemaan että olen itse se ruma ankanpoikanen koska minua kiusattiin koulussa ja kavereita ei oikein ollut... Nyttemmin sitten olen näyttänyt kaikille kiusaajilleni olevani paljon vahvempi ja parempi ihminen kun ne jotka minua kiusasivat... Itse olen tätä satua omille lapsillenikin lukenut ja tyttäreni on aivan samaa mieltä kun itse olin esikoiseni ikäisenä....  Itse olen oman esikoiseni opettanut siihen että vaikka joku olisi ulkonäöltään erilainen voi hän olla sisältään täyttä kultaa ja parempi leikkikaveri/ystävä kun ne jotka näyttävät normaaleilta lapsilta... Pois suljen rasistisuuden jo heti pienestä pitäen ennen kun se edes on kerennyt alkaa.... Myös tämä satu on vahvistanut tyttäreni käytöstä siitä että erilaisuus voikin olla kaunista kasvaessaan :)

[Saara Kotkaranta]

Tässä sadussa liikuttaa sekin, että linnunpoikanen uskoo sokeasti toisten sanoja. Vasta tunnustus toisilta joutsenilta saa hänet vihdoin katsomaan peiliin-minä olenkin kaunis. Pelottavan tärkeää on sadun mukaan ns. sosiaalinen elämä, kärjistetysti.