Motto: "Me elämme maailmassa, joka on radikaalisti luova." (Stuart A. Kauffman / Tapio Tamminen, Futura 2/2010)

Amerikkalainen Raymond (Ray) Kurzweil uskoo, että jo 15-20 vuoden kuluessa ihminen pystyy yhdistämään itsensä (aivonsa, ajattelunsa, toimintonsa) koneeseen siten, että tuloksena on uudenlainen älykäs olio, Ihminen 2.0. Tämän uuden olion äly ja suorituskyky ovat valtavasti nykyihmisen yläpuolella – kyseessä on elävä olio, joka ei ole enää pelkästään evoluution tulos, vaan oikeasti luotu olento. Luojana vain ei enää toimi Jumala tai jumalat vaan ihminen itse. Silloin olemme itse kumonneet Darwinin evoluutio-opin syvällisimmän oivalluksen – vai olemmeko?

Psykologian tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ihmisen aivot muuttuvat tekniikan myötä. Uusia synapseja syntyy, kun aistimme tuottavat meille uutta tietoa ja niin tiedämme enemmän. Aivoilla on loputon ja ihmeellinen kyky yhdistää asioita yhä uusilla tavoilla – luoda uutta.

Mutta mitä on tietoisuus, ja mitä on luovuus? Mitä se tarkoittaa, kun ajattelemme, että ihminen on älykäs olento – eikö todellakaan mikään muu laji maailmassa ole älykäs? Inhimillinen älykkyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen pystyy käyttämään muistiaan oman itsensä arvioimiseen ja oppimaan sitä kautta. Ihminen pystyy siten myös valitsemaan reaktionsa eri tilanteissa, ja hän pystyy myös olemaan reagoimatta. Ihminen on myös ainoa olento, joka pystyy siirtämään tietonsa – viestittämään – valtavalle joukolle muita ihmisiä ilman, että hän näkee, kuulee tai tuntee nämä lähellään: meillä on kieli ja meillä on kyky kirjoittaa. Lisäksi meillä on yhä enemmän erilaisia laitteita ja menetelmiä, teknologiaa, joiden avulla kommunikointi on mahdollista niin välittömästi kuin välillisesti, reaaliaikaisesti ja viiveellä, yksityisesti ja joukoille.

Silti inhimillinen kykymme tehdä havaintoja ympäristöstämme ei ole juuri muuttunut eikä nopeutunut aikojen kuluessa. Aistiminen ja asioiden prosessointi aivoissa vaatii samat toimenpiteet kuin sata, tuhat, kymmenentuhatta vuotta sitten. Jäsennämme todellisuutta edelleen samalla tavalla loogisina perättäisyyksinä kuin aina ennenkin, vaikka tietoyhteiskunta tuottaa yhä uutta ja yhä enemmän tietoa silmillemme ja korvillemme, peräkkäisyyksinä ja rinnakkaisuuksina.

Nyt vaikuttaa yhä useammin siltä, että vanha ihmisen malli ei riitä. Niin teknologia kuin saatavilla olevan oleellisen tiedon määrä on ylittämässä inhimillisen kapasiteettimme – tai ehkä se onkin jo ylittänyt sen. Seuraavaksi muuttuu ihminen itse – väistämättäkö? Jo nyt lääketieteessä on mahdollista käyttää omia kantasolujamme uusien kudosten (kalvojen, luukudoksen ym.) rakentamiseen. Pystymme jo jonkin verran vaikuttamaan ihmisen DNA:han ja tulevaisuudessa on ehkä mahdollista korjata synnynnäisiä vikoja ja parantaa esimerkiksi Alzheimerin taudin tapaisia rappeutumisesta johtuvia sairauksia muuttamalla DNA:ta.

Meillä on keinotekoisia osia hammaspaikoista sydämentahdistimiin, vanhusten turvarannekkeista keinotekoisiin niveliin, piilolinsseistä ja silikonirinnoista ihon alle pistettyihin ehkäisykapseleihin. Useimpien tutkijoiden mukaan nämä ”ylimääräiset” esineet eivät vielä tee meistä kyborgeja – vaikka sellaisiakin ajatuksia joskus esitetään. Oikeaksi kyborgiksi voidaan katsoa kuitenkin sellainen ihminen, jolla on itseensä liitettynä sellainen laite, joka oikeasti antaa palautetta, on ”älykäs”, pystyy tekemään tilanteesta analyysejä ja säätelemään omalla toimintaansa tarpeen mukaan ja pystyy ehkä myös oppimaan.

Ray Kurzweilin ajatusten mukaan olemme lähestymässä aikaa, jossa ihmisen rakentama älykäs kone (tai koneihminen) ylittää älykkyydellään tietoisuuden ja luovuuden rajat, joita ihminen ei enää pysty käsittämään. Tällaisen kyborgin yli-inhimillinen äly kiihdyttää kehitystä siten, että sekä sosiaalinen että teknologinen todellisuus eivät enää ole ymmärrettävissä tämän päivän tiedolla. Emme enää pysty lainkaan ennakoimaan tulevaisuutta, koska muutos on niin nopeaa ja valtavaa. Tästä kiihtyvästä muutoksesta käytetään nimeä teknologinen singulariteetti.

Sana ”kyborgi” (cyborg) tarkoitti alun perin kyberneettistä organismia. Käsitettä on käytetty niin tieteessä kuin science fictionissa ja fantasiaelokuvissa kuvaamaan sellaista olentoa, jolla on ominaisuuksia sekä ihmiseltä että koneelta. Kyse ei oikeastaan ole robotista, joka on kokonaan keinotekoinen, vaan oleellista on juuri se, että kyborgissa on jotain, joka on peräisin ihmisestä. Käsite Ihminen 2.0 puolestaan tulee Ray Kurzweilin kirjoituksista ja tarkoittaa sellaista kyborgia, joka on ihmisen itsensä rakentama evoluutiohyppäys uudenlaisen älykkään ja tuntevan olennon todellisuuteen. Science fictionissa kaikkein tunnetuin kyborgi on Tähtien sodan Darth Vader – tai ehkä se on sittenkin vanha kunnon Frankensteinin hirviö, joka varmaan on kirjallisuudessa ensimmäinen oikea kyborgi.

Seuraavassa on muutamia sellaisia kysymyksiä, joihin Ihminen 2.0-ilmiössä mukana olevat opiskelijat voivat ottaa kantaa ja tutkia:

* Onko mahdollista muuttaa ihmisen perimää?

* Onko se eettisesti hyväksyttävää?

* Missä kulkevat ihmisen perimään tai alkuperäisiin elintoimintoihin puuttumisen rajat, vai pitäisikö sellaisia olla? Kenellä on oikeus ne määrittää?

* Entä jos muutaman vuosikymmenen kuluttua esimerkiksi yhdysvaltalaisen Ray Kurzweilin ennuste siitä, että keinoäly ohittaa kahdenkymmenen vuoden päästä ihmisälyn, oikeasti toteutuu – mikä on silloin nykyisen ihmisen suhde tähän keinoälyyn?

* Onko se hän vai hän se – siis millaisia oikeuksia pitäisi olla ihmisen itsensä luomalla uudella kyborgiolennolla, Ihminen 2.0:lla? Koskevatko sitä ihmisoikeudet, vai pitäisikö meidän jättää sille itselleen valta päättää omista oikeuksistaan?

* Ihmiskunta on sotkenut maapallon, aiheuttanut ilmastonmuutoksen ja muuttanut maapallon tasapainoa aina vain huonompaan suuntaan. Lisäksi ihminen ei ole tuhansien vuosien aikana oppinut elämään niin, että jakaisimme ravinnon ja maailman muut hyvä ja tarpeelliset asiat oikeudenmukaisesti kaikkien kesken. Koska näemme nyt yhä selvemmin, että sekä ihmiskunta että maailma on joutumassa perikatoon, p itäisikö meidän rakentaa itsellemme uusi, meitä viisaampi hallitsijalaji, Ihminen 2.0?

* Onko hyväksyttävää, että vanhemmat pystyvät ehkä jo lähitulevaisuudessa määrittelemään lapsensa ominaisuudet ennen hedelmöitystä?

* Mitä mieltä olemme siitä, että ihminen ehkä kykenee jo muutaman vuosikymmenen kuluttua uusintamaan omat elimensä, niin että hän on käytännössä kuolematon?

* Miten maailman jo nyt rajalliset luonnonvarat saataisiin sitten riittämään, vai lakkaammeko samalla lisääntymästä – määräämmekö siis lisääntymisen luvanvaraiseksi?

Tutustumisehdotuksia alkuun pääsemiseksi:
Tiede:
* Futura 2/2001: Ihmisen varaosaongelma (Futura-lehti on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisema tieteellinen aikakauslehti, jonka vuoden 2001 toisen julkaisun artikkeleissa käsiteltiin laajasti samoja teemoja kuin Ihminen 2.0-ilmiössä. Lehti löytyy hyvinvarustetuista kirjastoista.)
* http://en.wikipedia.org/wiki/Raymond_Kurzweil
* http://fi.wikipedia.org/wiki/Teknologinen_singulariteetti
* Jeff Hawkins & Sandra Blakeslee: Älykkyys. Uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet. Edita, Helsinki 2005

Fiktio:

* William Gibson: Neurovelho
* Per Jersild: Sielun silmin

Esityksiä:
* http://www.ted.com/talks/ray_kurzweil_on_how_technology_will_transform_us.html

Elokuvia:
* E.T.
* Bladerunner
* Cyborg
* RoboCop
* Terminaattori-sarja
* Ä.I.
* X-Men

TV-sarjoja:
* Doctor Who
* Teenage Mutant Ninja Turtles
* Kylmä Lasarus