“Kiusaamisesta
kertominen voi tuntua vaikealta. Voi olla syyllinen olo tai hävettää.
Silti on tärkeää kertoa kiusaamisesta, jotta kiusaaminen saadaan
loppumaan,” pohditaan Mannerheimin lastensuojeluliitossa.

Katselukerrat: 216

Vastaukset tähän keskusteluun

Siitä on kauan , kun kävin peruskoulua, mutta tulee mieleeni, että jotakin koulussa täytyisi tehdä yhdessä lasten parhaaksi. Voisiko taideaineissa kirjoittaa, maalata, piirtää askarrella, näytellä, säveltää, miltä tuntuu olla kiusattu, ja miltä tuntuu kiusata toista lasta. Kaikki osallistuisivat, eikä kiusaamisesta kertomisesta tehtäisi häpeällisempää ja huonompaa kuin kiusattuna olosta, koska molemmissa on varmaan aitoja tunteita, ja kaikissa lapsissa on tulevaisuus. Kuitenkin olisi tietenkin tehtävä selväksi kaikille lapsille, ettei kiusaaminen ole hyvä asia, ja että siitä voidaan myös rankaista, tai sen jatkuessa myös kiusaavan lapsen oma tulevaisuus voi olla vaikeampi.
Onko eettisesti väärin antaa takaisin kiusaajille? Lyönti lyönnistä ja vielä potku perään? Sillä se ainakin loppuu, vaikka viisaiden mielestä asioista pitäisi vaan keskustella. Teoria on ihan eri juttu kuin käytäntö!
Kiusaamista voi tietysti ehkäistä puuttumalla siihen, mutta siinä on semmoinen vaara, että joutuu itse kiusatuksi. Kurssin kommenteissa jo kirjoitinkin siitä, että jo tarhassa ja eskarissa opetettu erilaisuuden hyväksyminen ehkäisee varmasti hyvin kiusaamista.
Se, uskaltaako kiusattu lapsi ilmaista tuntemuksiaan esim. taideaineiden avulla, onkin asia erikseen. Yleensähän kiusatun lapsen teokset ovat kiusaajien mielestä rumia ja vääränlaisia. Niistä voi löytyä lisää naurunaiheita. Potku potkustakaan ei onnistu, jos kiusaajia on monta ja kiusattu yksin. Usein porukalla sitten rökitetään sellainen kiusattu, joka uskaltaa nousta vastustamaan "parempiaan".

Aina aikuisellekaan kertominen ei auta. Usein kiusaaminen voi sen johdosta vain pahentua. Fyysinen väkivalta voi raaiustua. Se saattaa ehkä loppua, samoin huutelu, mutta kiusaaminen muuttuu piilokiusaamiseksi johon on paljon vaikeampi puuttua. Eleet, ilmeet, syrjiminen, porukasta pois jättäminen, lupausten pettäminen... Jatkuva henkinen väkivalta voi tehdä joskus enemmän tuhoa kuin fyysinen.

Olen joutunut kokemaan kiusaamista. Olen myös työni vuoksi joutunut pohtimaan, miten kiusaamiseen voidaan puuttua. Usein kiusan kohteeksi joutui lapsi, jolla oli vääränlaiset vaatteet, joka ei ollut riittävän hyvä koululiikunnassa tai joka ei ollut kiinnostunut "oikeista" asioista. Vaikka kiusaamista voidaan vähentää, ei hyljeksintää välttämättä voida koskaan täysin estää. Jotta kiusaamisesta oikeasti saadaan loppu, pitäisi kiusaajien pään sisuksiin voida vaikuttaa.
Olen miettiny usein miksi? mitä varten? ja miten siihen on tultu? että pitää alkaa toista lasta kiusaamaan.
Eikä se aina johdu niistä vanhemmistakaan monelle lapselle voi jo eskarissa kehittyä se roolihahmo se voi olla toinen eskarilaisista tai joku tv hahmo jota ihailee.

Mietin näitä kysymyksiä paljon koko ala-koulun ja ylä-koulun koska olin itse kiusattu. Pukeuduinko väärin, oliko se sitä kun olen puoliksi kreikkalainen en ole yhtä laiha kun noi toiset..en voi sille mitään että äiti ei anna minulle 1000e siihen uuteen laukkuun mikä nyt on kova sana.Monta kysymysta vähän vastauksia.koskaan minun kohallani ne eivät tulleet suoraan sanomaan asiaansa jota olisin toivonut suuresti (miksi kuiskia)? jos kerran on asiaa. tulisivat raukat sitten suoraan puhumaan!! olis muutenkin ollu vähän asiaa!!

Ja jotenkin sen erottaa vaikka sanotaan että ei voi yleistää asioita..niin jotenkin noitten vuosien aikana ne kiusaajat on vaan valitettavasti ollu teityn laisia henkilöitä.
Muos kiusatun kannattaa pikkasen lukee psykologiaa ja sen avulla voi saada tilannetta rauhotettua. varsinkin käänteis psykologia auts se voi sattua :))) äiti sano aina 'mitä metsälle huutaa niin metsä' vastaa!! jos ei mielytä se vastaus lopeta se mitä huudat sinne.

En koskaan itse uskaltanu tuoda nimiä julki vaikka niitä multa kyseltiinkin koska muutaman kerran tein sen virheen ja kerroin koulussa nimiä..seuraavana päivänä kiusaajia oli enemmän.eli ei tulosta tullut.iso koulu paljon porukkaa..yksin taistelemassa.
Kiusaamisesta on vaikea kertoa, mutta jos siihen pystyy jossain vaiheessa edes, niin se auttaa. Harmi siinä yleensä on se, että juuri silloin, kun sitä kiusaamista tapahtuu, ei uskalleta kertoa, hävetään itseään ja tuntee syyn olevan itsessään. Joskus voi mennä jopa vuosia, ennen kuin asia näkee päivänvalon, mutta se on helpotus jo kumminkin se.

Kiusaamista tapahtuu koulussa ja valitettavasti myös työpaikoilla. Molemmat tuntuvat olevan jo lisääntyvässä määrin. Töissä on hyvä, kun jos esim. kuuluu liittoon, niin voi saada apua tilanteeseensa sitä kautta. Pahinta on, kun kiusaaminen tulee suoraan pomolta, ei ole ketään siinä "välissä", joka auttaisi. Kiusaajalla on luultavasti tarve käyttää valtaa tai sitten hänellä on todella huono itsetunto ja toisen kiusaamisella hän pönkittää omaa oloa.

Lapsillakin on liitto esim. juuri Mannerheimin lastensuojeluliitto. He eivät vain osaa valitettavasti käyttää sitä. Aikuisten pitäisi auttaa näitä lapsia ja puuttua kiusaamiseen heti ja pidemmällä aika välillä. Kun tarpeeksi usein istutaan kiusaajat, kiusatut ja aikuiset saman pöydän ääreen keskustelemaan, niin varmasti jotain tuloksia syntyy.


Päpsy sanoi:
Kun tarpeeksi usein istutaan kiusaajat, kiusatut ja aikuiset saman pöydän ääreen keskustelemaan, niin varmasti jotain tuloksia syntyy.

Minä en usko siihen, että tuloksia syntyy ainakaan positiiviseen suuntaan. Ehkä olen liian pessimistinen. Olen ollut tilanteessa, jossa on luvattu, ettei enää kiusata, mutta ne ovat vain sanoja, joita lausutaan aikuisten kuullen. Aikuiset uskovat näihin sanoihin, kiusattu ei, eivätkä kiusaajatkaan. Henkilö, joka on luvannut lopettaa kiusaamisen, on luvannut sen monta kertaa, mutta mikään ei ole muuttunut. Millä tavalla asiaan siis voisi puuttua? Oma vastaukseni on, että ei millään tavalla. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei voi auttaa. Opettaja ei voi auttaa. Liitto ei voi auttaa (ainakaan lapsia). Maalaaminen ja piirtäminen tai yhdessä pelaaminen ei voi auttaa. Muutoksen on aina lähdettävä kiusaajasta. Kiusaajan kanssa on tehtävä töitä, ei useinkaan ole kiusatun syy, että häntä kiusataan (kiusaamista tapahtuu usein, jos sinulla vaikka on silmälasit tai jos sinulla sattuu olemaan vammainen sisko tai veli). Lapset osaavat olla todella raakoja.
Kun alkaa miettii esim ylä-aste ikää kuka oikeesti menee hakee liitosta apua?? En ainakaan minä hakenut koska siinä vaiheessa tuntui ettei mikään enään auta kaikki keinot on kokeiltu.Totesin että mitä tänään puhuttu ei enään huomenna ole voimassa. Laumat vie ja johtajan sana on laki. Jos jostain syytä lopetat kiusaamisen voi olla että sinusta tulee myös kiusattu eli noidan kehä jatkuu..Minusta pitäsii kopulut ottaa vähän räväkämmät aseet esiin kiusaamisen kytkemisessä.määrä aikaista erotusta yms..mutta rehtorihan koulussa ei yleensäkkään nää tälläistä kiusausta tapahtuvan "Aloittaville koululaisille ja vanhemmille syötetään puppua" meijän koulusta on saatu kiusaaminen kuriin ja kaikki voivat opiskella ja työskennellä pelkäämättä että puhutaan pahaa selän takana yms. Jooo niin varmaan.


Susku sanoi:


Päpsy sanoi:
Kun tarpeeksi usein istutaan kiusaajat, kiusatut ja aikuiset saman pöydän ääreen keskustelemaan, niin varmasti jotain tuloksia syntyy.

Minä en usko siihen, että tuloksia syntyy ainakaan positiiviseen suuntaan. Ehkä olen liian pessimistinen. Olen ollut tilanteessa, jossa on luvattu, ettei enää kiusata, mutta ne ovat vain sanoja, joita lausutaan aikuisten kuullen. Aikuiset uskovat näihin sanoihin, kiusattu ei, eivätkä kiusaajatkaan. Henkilö, joka on luvannut lopettaa kiusaamisen, on luvannut sen monta kertaa, mutta mikään ei ole muuttunut. Millä tavalla asiaan siis voisi puuttua? Oma vastaukseni on, että ei millään tavalla. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei voi auttaa. Opettaja ei voi auttaa. Liitto ei voi auttaa (ainakaan lapsia). Maalaaminen ja piirtäminen tai yhdessä pelaaminen ei voi auttaa. Muutoksen on aina lähdettävä kiusaajasta. Kiusaajan kanssa on tehtävä töitä, ei useinkaan ole kiusatun syy, että häntä kiusataan (kiusaamista tapahtuu usein, jos sinulla vaikka on silmälasit tai jos sinulla sattuu olemaan vammainen sisko tai veli). Lapset osaavat olla todella raakoja.


Ikävää, että sekään ei ole auttanut. Minulla on ollut taas siitä positiivisia kokemuksia, mutta se on edellyttänyt myös molempien, kiusaajan ja kiusatun vanhempien aktiivisuutta asiassa. Jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneet lastensa käyttäytymisestä, niin eivät varmasti silloin lapsetkaan. Että ehkä se on lähdettävä...yllättävä kyllä, sieltä kotoa eli vanhemmista sitten purkamaan asiaa?
Kiusamisen kohteeksi joutuminen on toisinaan ennakoitavissa esimerkiksi ulkonäköön liittyvästä seikasta johtuen. Kaikenkaikkiaan erilaisuus on aihe kiusata, ja tiedon puute altistaa kiusaamiseen.
Kummioppilaskäytäntö on toiminut hyvin joissakin kouluissa. Ylemmän luokan oppilaat toimivat alempiluokkalaisten kummeina. Onko nollatoleranssista mitään apua? Saako lasten vanhemmat yhteistyöhön ilman puolusteluasennetta: "ei meidän lapsi...?
Koulukiusatusta tulee herkästi työpaikka- ja vapaa-ajan kiusattu vaikka väitetään ja kiistetään ettei asioilla ole yhteyttä. Henkilön joutuessa elämäntilannekriisiin tai masentuessaan aikaisemmat, käsittelemättömät traumat nousevat samanaikaisesti pintaan. Olen lukemattomat kerrat työssäni tähän törmännyt. Muuta kuormittavaa purkaessaan potilas alkaa muistella olleensa koulu-, armeija- tai työpaikkakiusattu.
Kahdenlaisiin vanhempiin olen törmännyt: niihin, joilla on vain kilttejä lapsia ja niihin, joiden lapset voivat myös tehdä väärin. Ne lapset, jotka vanhempiensa mielestä ovat kilttejä, jatkavat kiusaamista mitä varmimmin. On totta, että vanhempien olisi hyvä puuttua tilanteeseen. Jos vain kiusatun vanhemmat puuttuvat tilanteeseen, saa kiusattu usein kuulla tästäkin. Kiusattu on vasikka ja teki väärin kertoessaan kiusaamisesta. Toisaalta tiedän perheen, jonka vanhemmat eivät pitäneet poikaansa liian kilttinä. Kun perheen äitiin otettiin yhteyttä, kovisteli hän poikaansa kunnes poika tunnusti syyllisyytensä. Edessä oli anteeksipyyntöreissu. Asia oli sillä kuitattu, se ei enää painanut kumpaakaan osapuolta, asiasta ei muistuteltu poikaa jälkeenpäin ja tilanne korjaantui kokonaan. Hyvä, että jossain tapauksessa näin!

Mielestäni liian usein luotetaan siihen, että pelkät sanat auttavat. Jos terveydenhoitaja tai opettaja ottaa kiusaajat puhutteluun, uskotaan sen auttavan. Usein se todellisuudessa vain pahentaa tilannetta. Asiaan pitäisi puuttua paljon kovemmin keinoin. Määräaikainen koulusta erottaminen, kotiarestit, viikkorahatta jääminen...

On totta, että usein kiusaamistapaukset nousevat pintaan myöhemmässä vaiheessa. Usein kiusaaminen uskalletaan tunnustaa vasta silloin. Asioiden käsitteleminen vie aikaa. Myöhemmin voi olla vaikea luottaa ihmisiin, kaikkialla näkee vihollisia. Ystävällisiin ihmisiin suhtaudutaan varauksella ja epäillään ystävällisen motiivia... Mitä perusteellisemmin kiusaamistapaus saadaan käsiteltyä, sen parempi.

Toisaalta, nostaisin esille myös sen näkökulman, että joissain tapauksissa kiusaaja kiusaa omien traumojensa vuoksi. Tästä esimerkkinä voin kertoa eräästä pojasta, joka suhtautui erittäin halveksivasti tyttöihin ja naisiin. Välillä käytös äityi väkivaltaiseksikin. Lopulta selvisi, että käyttäytymisen juuret löytyivät pojan omista traumoista. Hän oli joutunut näkemään, kuinka isä pahoinpiteli äitiä.


Tipe sanoi:
Ihan tosi kyllä tuo mitä kirjoitit :)
Jos ihmisellä on ollut epävakaa lapsuus, paljon huonosti menneitä ihmissuhteita, joutunut mahdollisesti rikoksen uhriksi tms. niin niistä asioista tulisi päästä puhumaan jonkun ammattiauttajan kanssa. Mitä enemmän pahaa patoaa sismpäänsä, niin sitä ei voi tietää kuinka hurjana se sieltä jossain vaiheessa ulos tulee, esim. tarpeena kiusata muita, kun itsellä on paha olla.

On selvää, ettei mikään trauma oikeuta kiusaamista tai väkivaltaa. On kuitenkin helpompi puuttua tilanteeseen ja auttaa sekä kiusattua että kiusaajaa, jos kiusaamisen syyt ovat selvillä.

RSS

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Tuija Salminen vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Kiitos itsellesi Arto ja kaikille muillekin ilmiömäisille opiskelijoillemme :)"
3 tuntia sitten
Arto Pippola vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Kiitokset Akille ja Tuijalle. Tämä oli mukava kokemus."
7 tuntia sitten
Tuija Salminen tykkäsi jäsenen Tuija Salminen keskustelusta Ilmiötuotokset kootusti
eilen
Tuija Salminen tykkäsi jäsenen Elina kerppola keskustelusta UNELMIA KARTOITTAMASSA - Monikulttuurisen peruskoululinjan toiveita tulevasta
eilen
Arto Pippola vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Hienoa tässä on se, että jokainen voi tuoda omaa osaamistaan esille haluamallaan tavalla."
eilen
Tuija Salminen vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Samassa AC-tallenteessa Henna avaa BI1-kurssiin liittyvää evoluution tutkimusta.  Hennan on pohtinut blogissaan tiikereiden säilymistä ja kehittymistä tulevina miljoonina vuosina. Kaikkien töiden upein…"
eilen
Tuija Salminen vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Arton Psykologia 3 -kurssiin liittyvä työ välittyy varmaan parhtaiten AC-tallenteen kautta. Tässä vielä Arton video: "
eilen
Tuija Salminen vastasi jäsenen Tuija Salminen keskusteluun Ilmiötuotokset kootusti ryhmässä Tietoisuus (7.4.-29.5.2015)
"Pohjanoteerauksia emme ilmiöissä tunne. Olet tehnyt valtavan työn unelmaproggiksen vetäjänä :)"
eilen

© 2015   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot