Kiusaako aikuinen?

[Susku]

- Tapahtuuko kiusaamista työpaikoilla?

- Tapahtuuko kiusaamista vapaa-aikana?

- Millä tavalla aikuiset kiusaavat toisiaan vai tapaako kiusaamista aikuisten keskuudessa?

[Milla Tuominen]

Lukuvinkki tähän väliin: Kontulan myöhempi tuotanto ei aivan yllä esikoiskirjan tasolle, mutta jos nämä käsiinne saatte, koulun arkeen voi tutustua viihdyttävällä tavalla näidenkin kautta:

 

Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja - Oppilaan päiväkirja

Herra Rehtori

Opettajan selviytymisoppi - Vinkkejä vanhemmille

 

Palataan asiaan. :-)

[Susku]

Tuli mieleen, että voidaanko kiusaaminen hyväksyä evoluution varjolla? Kilpailu elämästä alkaa jo siittiötasolla ja se on normaalia. Eikö myös kiusaamista täten voida pitää evoluution näkökulmasta normaalina ja sen vuoksi täysin hyväksyttävänä selviytymiskeinona?

[Susku]

Kiusaamiseen työpaikoille on yhä vaikea puuttua. (Forssan Lehti 19.1.2011)

 

[Susku]

Artikkelista Kiusaamiseen työpaikoilla on yhä vaikea puuttua, Forssan Lehti 19.1.2011

[Kari T]

Tuommoiset mulkerot odottavat, että uhri reagoisi siihen jotenkin voimakkaasti. Paras näpäytys olisi esittää, että eipä tunnu missään ja naureskella vaan ketutuksen läpi. Mun käsittääkseni noiden tapauksien takana on yleensä 1 - 2 tyyppiä, joita ruskeakielet sitten peesaavat. Jos tommoiseen yrittää olla reagoimatta negatiivisesti, niin se kääntyy yleensä niitä kiusaamisen takana olevia tyyppejä vastaan ja "perskärpäset" siirtyvät uhrin puolelle. Tommoisia huomioita ainakin itselläni.

Susku sanoi:

Artikkelista Kiusaamiseen työpaikoilla on yhä vaikea puuttua, Forssan Lehti 19.1.2011

[Susku]

Joissain tapauksissa huumori oikeasti auttaa. Kiusankappaleet huomaavat, että eihän tuota voikaan kiusata, joten ei edes kannata yrittää. Tiedän aika läheltä tapauksen, jossa eräs kiusan kohteeksi joutunut tyttö aina aukoi päätään takaisin eikä ymmärtänyt antaa asian olla ja sen vuoksi tyttöä kiusattiin jatkuvasti. Tämän voi todeta jo siinä, kun kaveri alkaa kiusaamaan toista: "Sinäpä tykkäät tuosta!" Yleensä tähän aletaan väittämään vastaan, mutta koettaapa lapsi kerran vastata: "Niin tykkäänkin", eikä kukaan enää viitsi härnätä häntä.

 

Toisaalta kiusaaminen ei aina lopu humoristisellakaan otteella tai sillä, ettei välitä kiusaamisesta. Silloin täytyykin pohtia muunlaisia keinoja kiusaamisen lopettamiseksi. Mitä nämä keinot sitten voisivat olla? En osaa sanoa.

Kari T sanoi:

Tuommoiset mulkerot odottavat, että uhri reagoisi siihen jotenkin voimakkaasti. Paras näpäytys olisi esittää, että eipä tunnu missään ja naureskella vaan ketutuksen läpi. Mun käsittääkseni noiden tapauksien takana on yleensä 1 - 2 tyyppiä, joita ruskeakielet sitten peesaavat. Jos tommoiseen yrittää olla reagoimatta negatiivisesti, niin se kääntyy yleensä niitä kiusaamisen takana olevia tyyppejä vastaan ja "perskärpäset" siirtyvät uhrin puolelle. Tommoisia huomioita ainakin itselläni.

[Kari T]

Ei sitä tarvitse ottaa mitenkään huumorilla, mutta esittää vaan niin kuin kiusaaminen ei hetkauttaisi tippaakaan. Onhan se tietysti vaikeaa, mutta väittäisin, että siihen se monesti loppuu. Jos kiusaamisen takana oleva(t) pääpirut eivät saa haluamaansa läpi, niin joutuvat itse kyseenalaistetuksi.

[SePeli]

Juuri noin Kari! Monta kertaa käänsin tilanteen kiusaajaa itseään vastaan näyttelemällä hieman tyhmää ja yksinkertaista, se onnistuu meikäläiseltä jopa ilman teatterikorkeakoulun draamaopetusta). Totesin vain yksinkertaisesti, että nyt en ymmärtänyt saisinko uusinnan? Monta kertaa sainkin tapakiusaajan hermostumaan ja menemään esittämään valitusta lähipomollemme. Lähipomo oli kuitenkin paras kalakaverini ja melko pitkälle tietoinen tuon kaverin möläyttelyistä. Kaveri vain ihmetteli kuinka asia nyt näin kääntyi häntä vastaan, sai ihmetellä vielä pidempään saatuaan siirron toiseen yksikköön toiselle puolelle maatamme. Kiusaamista tapahtuu molemmin puolin sekä naisten, että miesten keskuudessa.
Käsittääkseni naisten keskuudessa kiusaaminen on jotenkin  enemmän henkilökohtaisuuksiin  menevää, voin olla väärässäkin.

Näin kiusattuna ja väitettynä kiusaajanakin annan neuvon: aina kun mahdollinen kiusaaja lähestyy laita kännykkä äänittämään. Kiusaajan kerrottua törkynsä kysy olisko hänellä vielä jotain lisättävää niin saadaan kaikki tähän samaan näänitykseen. On "satavarmaa", että lisättävää ei löydy ja muutkin loanheitot loppuu kun niiden oletetaan menevän nauhalle.

Kokeilin tätä konstia taloyhtiömme ahkerimpaan "juorutoimittajaan", siinä oli tyyppi joka tiesi omasta mielestään kaiken toisten asioista. Vain kerran jouduin huomauttamaan äänityksestä eräänä aamuna, iltapäivällä sen tiesi koko talon väki, enhän mä mitään äänittänyt kerroin vaan tekeväni niin. Luvatta äänittäminenhän taitaa olla jo laitontakin. Tietenkin tällainen toiminta vaatii vahvaa itsetuntoa sekä luotettavia hyviä ystäviä. Eikä komppanian ylivääpelin komentoäänestäkään ole haittaa. Jokainen kiusaustapaushan on ainutkertainen, eikä niihin näin ollen ole yleispätevää ohjetta. Mannerheimin yleisohjeen mukaan "ei saa jäädä tuleen makaamaan".

Kari T sanoi:

Ei sitä tarvitse ottaa mitenkään huumorilla, mutta esittää vaan niin kuin kiusaaminen ei hetkauttaisi tippaakaan. Onhan se tietysti vaikeaa, mutta väittäisin, että siihen se monesti loppuu. Jos kiusaamisen takana oleva(t) pääpirut eivät saa haluamaansa läpi, niin joutuvat itse kyseenalaistetuksi.

[Susku]

"Jokainen kiusaustapaushan on ainutkertainen, eikä niihin näin ollen ole yleispätevää ohjetta."

 

Tämä on aivan totta. Kunpa joku keksisikin sellaisen ohjeen joka tehoaa aina ja kaikkialla, saataisiin kiusaaminen loppumaan heti kerta heitolla. Kiusaamisesta selviävät varmaan parhaiten ne, joilla kuitenkin on jossain ystäviä? Sen sijaan ne, jotka ovat yksin, myös jäävät helpoiten yksin.

 

On olemassa nuortenkirja Älä usko, älä toivo, älä rakasta (kirjoittanut muistaakseni Johanna i Backe, tms.) joka kohautti ilmestyessään Ruotsia. Minultakin taitaa ko. kirja jostain kaapin perukoilta löytyä, ostin sen kerran kirjaston poistomyynnistä. Kyseessä on tarina koulukiusatusta tytöstä, joka yksin jäätyään ja kiusatuksi tultuaan ei enää uskalla ystävystyä kenenkään kanssa. Kirja on vavahduttavaa ja pohdituttavaa luettavaa. Suosittelen kyllä luettavaksi!