Saimme mahdollisuuden haastatella erästä pitkäaikaisvankia ajasta. Kopioin tähän alle suorat lainaukset hänen vastauksistaan kysymyksiimme. Millaisia ajatuksia sinulle herää tästä haastattelusta ja ajan käsitteestä yleensäkin? Entä onko sinulla kokemuksia tilanteista tai jaksoista, jolloin elämässä tuntui olevan aikaa erityisen paljon tai erityisen vähän? Muuttuivatko jotkin asiat tai arvostukset elämässä noiden jaksojen aikana?

Mitä aika merkitsee sinulle nyt?

Siviiliä kohti menoa, uuden alun rakentamista.

Onko ajan käsitys tai merkitys muuttunut? Jos on, millä tavalla?

Aika on rahaa -käsitys on vahvistunut vuosien myötä.

Liikkuvatko ajatuksesi nykyisin enemmän menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa?

Tulevaisuudessa

Kun aikaa on paljon, ovatko jotkin asiat muuttuneet tärkeiksi tai vähemmän tärkeiksi kuin aiemmin?

Siviilielämää arvostaa entistä enemmän monella tapaa ja tasoa.

Millainen on tyypillinen päiväsi?

Tällä hetkellä herään joka aamu viimeistään klo 5:30, aamupala klo 7:40 (arkisin), lounas noin klo 11:15, päivällinen klo 15:30. Ovet kun on paljon kiinni, eikä kunnon töitä ole, niin aika kuluu paljolti televisiota katsellen ja levähdellen. Suihkussa käyntiä, sellin siivoamista, venyttelyä, jonkin verran lukemista. Ajatukset ovat päivittäin jo tulevassa ajassa.

Millainen merkitys päivärutiineilla on?

On niillä merkitystä. Ne sujuu oikeastaan jo vähän kuin itsestään.

Sattuuko arjessa yllätyksiä?

Hyvin harvoin. Avotalossa enemmän kuin kivitalossa.

Miten ajan saa kulumaan?

Tällä hetkellä televisiota katselemalla, lukemalla, levähtämällä ja tulevaisuutta kelaten.

Kuluuko jokin aika vuorokaudesta tai viikosta nopeammin kuin toinen? Miksi?

Ei täällä kivitalossa, kun ei ole työhommia.

Onko arjella ja juhlalla eroa?

Aika vähän. Jouluna ja muutamina juhlapyhinä eron huomaa lähinnä ruuan muodossa.

Mitä odotat?

Vapautumista, tulevaisuutta ja elämältä menestystä.

Pitääkö sanonta “odottavan aika on pitkä” paikkansa?

Ei aina. Riippuu vähän mitä odottaa. Aika on suhteellinen käsite.

Katselukerrat: 146

Vastaukset tähän keskusteluun

Haastattelutekstiä lukiessa mietin kuinka psyykkisesti vahva täytyy olla ettei murru elämän käytyä kuvatunlaisen kapeutuneeksi. Haastateltua täytyy kantaa unelma vapautumisesta, jos kyse ei sitten ole laitostumisesta. Pitkät hoitojaksot sairaalassa, muussa laitoksessa tai vankeudessa voivat juurikin aiheuttaa laitostumista.

Toiseen Tarun viittaamaan keskustelunaiheeseen muistan viime kesälomaa. Aikaa ei tahtonut saada kulumaan millään. Yhtenäkin päivänä luin yli kolmesataasivuisen romaanin toimettomuudessani :). En ole marjastaja enkä sienestäjä, vaikka niitä kuulin olevan yltäkyllin metsissä. Mieleen tuli huolestuttavana ajatus tällaistako olisi eläkkeellä olo, voi ei!

Mitä aika merkitsee sinulle nyt?

Aika merkitsee käsitettä olla jossain. Minulle aika on olla läsnä mitä teen tai mitä aion tehdä, aika minulle on tietoisuuden tajuamista.

Onko ajan käsitys tai merkitys muuttunut? Jos on, millä tavalla?

Alussa aina odotti tulevaa, nykyisin haluaa ajan seisahtuvan tai jopa kääntyvän taaksepäin. Johtunee vanhenemisesta ja olisi niin paljon asioita mitä haluaisi tehdä..

Liikkuvatko ajatuksesi nykyisin enemmän menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa?

Tässä hetkessä, joskus hiukan miettii tulevaa. Menneisyys on läsnä muistoissa ja aina kivahan sinne on palata muistelemaan..tarinathan saavat sieltävoiman ja juuren elämään.

Kun aikaa on paljon, ovatko jotkin asiat muuttuneet tärkeiksi tai vähemmän tärkeiksi kuin aiemmin?

Terveys on tärkein ja rahan merkitys on vähentynyt. Mielekäs ja antoisa tekeminen on korostunut..auttamisen riemu on lisääntynyt.

Millainen on tyypillinen päiväsi?

Aamutoimet ja päivän askareet. Rutiinit..

Millainen merkitys päivärutiineilla on?

Helpottavat päivää, rutiinit tuovat turvallisuutta ja taspainoa.

Sattuuko arjessa yllätyksiä?

Jokainen päivä on erillainen ja aina jotain sattuu, joskus iloisia asioita joskus vähemmän iloisia mutta sattuu..

Miten ajan saa kulumaan?

Aika menee touhutessa jotain syödessä ja levätessä siinä välillä

Kuluuko jokin aika vuorokaudesta tai viikosta nopeammin kuin toinen? Miksi?

Päivä menee töitä tehdessä tosi nopeasti..samoin vapaaika menee siivillä..ehkä tekemistä nyt liikaakin..

Onko arjella ja juhlalla eroa?

On ja niistä lomat on jota juhlistetaan läheisten juhlapäivät

Mitä odotat?

Ehkä eniten hetkeä jolloin saa olla läheisten kanssa, koiran kanssa lenkille ja tietenkin treenaamista miksei talvella odotetaan kesää ja kesällä talvea..hm..

Pitääkö sanonta “odottavan aika on pitkä” paikkansa?

Juuri näin joskus kun odottaa jotakuta tulevaksi..

Tein huvikseni saman kuin tuo vanki..

Itselläni on mielenkiintoinen kokemus yhden kokonaisen vuoden ajalta, jolloin ajan käsitys omassa arjessani  muuttui. Asuimme perheeni (mies ja siihen aikaan 6 ja 7 -vuotiaat lapset) reilun vuoden veneessä ja purjehdimme ympäri meriä.

Purjehtiessa aikaa pitää miettiä ihan erin näkökulmasta kuin maissa ollessa. Varsinkaan tuolla isommilla vesillä aikatauluja ei voi etukäteen sopia kovin tarkkaan, sillä siellä edetään sään eikä kellon tai kalenterin mukaan. Tiukan aikatauluttamisen ja tehokkuusajattelun voi siis unohtaa. Asiat pitää miettiä ja päätökset tehdä turvallisuuden näkökulmasta.

Veneessä tila on rajallinen (neljä ihmistä kaikkine tavaroineen 9,45m pitkässä ja 3,15m leveässä veneessä) ja osaltaan kallistelu ja keikkuminen rajoittavat myös tekemistä melko lailla. Nettiä meillä ei reissumme aikana veneessä ollut edes satamassa ollessa, saatikka sitten avomerellä, joten facebookin selaamiseen ei mennyt lainkaan aikaa. Eipä sitä tosin ollut siihen aikaan vielä keksittykään. Zuckerbergkin taisi olla vielä lukiolaispoika tuohon aikaan.

Aikaa veneessä siis on, mutta tekemisen mahdollisuudet rajallisia. Aikaa toki kuuluu arkiaskareisiin enemmän kuin kotona, jossa on kaikenlaisia kodinkoneita apuna. Samoin veneen huoltamiseen ja ylläpitoon menee aikaa. Silti aikaa jäi mm. lukemiseen enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin elämäni aikana. Olen yleensä aika kriittinen sen suhteen mitä luen. Jollakin tavalla se töistä opittu tehokkuusajattelu on jäänyt päälle vapaa-ajan lukemisessakin, ja ajattelen jotenkin niin että en halua tuhlata aikaani huonoon kaunokirjallisuuteen. Olen siis yleensä tosi valikoiva lukemiseni suhteen, mutta tuolla reissulla luin kaiken mitä vain käsiini sain – luin jopa jonkun hömppäromaanin tanskan kielellä, jota en oikeasti edes osaa!

Vene-elämä opettaa myös kärsivällisyyttä. Esimerkiksi Gibraltarin salmessa Ceutassa odotimme viikon verran kelin rauhoittumista, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Sellainen kysyy tällaiselta hoppuilijalta kyllä jo luonnetta.

Sellainenkin myönteinen asia tuolta vuoden jaksolta on jäänyt mieleen, että aika harvoin lasten tarvitsi kuulla äidin sanovan ”oota, kohta”.

Hauskaa, että olit Peter vastannut noihin haastattelukysymyksiin itsekin. Aika mukava harjoitus kenelle tahansa vähän pysähtyä miettimään sitä, miten itse aikaan suhtautuu.

Aikakäsitys on mukana myös Otavan Opiston toiminta-ajatuksessa. Siellä puhutaan trialektisesta aikakäsityksestä. Sen mukaan sekä menneisyys, nykyisyys että tulevaisuus vaikuttavat tekemisiimme ja päätöksiimme, tapaamme hahmottaa maailmaa. Emme voi ymmärtää nykyhetkeä tuntematta menneisyyttä emmekä voi tehdä viisaita päätöksiä ottamatta tulevaisuutta huomioon. Nykyisin puhutaan itse asiassa tulevaisuuksien - siis monien mahdollisten tulevaisuuksien - tutkimisesta. Edellinen rehtorimme Kaisa kirjoitti joskus blogissaan trialektisesta aikakäsityksestä näin:

"Opiston toiminta-ajatuksen ”juuret syvällä – siivet korkealla” yksi peruspilari on trialektinen aikakäsitys eli se, että olemassaolomme ja identiteettimme perusta muodostuu menneen, nykyisen ja tulevan vuoropuhelussa. Tulevaisuutta ei voi ottaa haltuun muulla tavoin kuin siten,että uskaltaa ottaa sylipainiin menneen ja nykyisen. Kun tietää juurensa ja on sinut niiden kanssa, voi antaa siiville mahdollisuuden kuljettaa eteenpäin, identiteetti kantaa uuteen ja tuntemattomaan."

http://www.avkymppi.net/kaisa/tag/trialektinen-aikakasitys/

Minulle ei ole vielä tullut ongelmia ajan kulumisen suhteen loma-aikoina. Omat lomani olenkin tosin aikatauluttanut täyteen monenlaista tekemistä. Monesti vähän turhankin täyteen. Sen sijaan osaan kyllä jakaa Hilkan kanssa huolen tuosta eläkkeelläoloasiasta. Elämä on niin pitkään rakentunut aikataulutetusti, että on vaikea kuvitella tilannetta jossa kalenteri ei olisikaan tupaten täysi kuukausitolkulla eteenpäin. Samaan aikaan pikkuisen kiehtova mutta myös pelottava ajatus.

Hilkka Pohjonen sanoi:

Toiseen Tarun viittaamaan keskustelunaiheeseen muistan viime kesälomaa. Aikaa ei tahtonut saada kulumaan millään. Yhtenäkin päivänä luin yli kolmesataasivuisen romaanin toimettomuudessani :). En ole marjastaja enkä sienestäjä, vaikka niitä kuulin olevan yltäkyllin metsissä. Mieleen tuli huolestuttavana ajatus tällaistako olisi eläkkeellä olo, voi ei!

Oispa mahtavaa lähteä pidemmälle laivamatkalle. Tai ainakin aluksi hienoa. Itse oon lähes uimataidoton, joten merimieheksi en aio, mutta oon haaveillu välillä semmosesta elämästä poissa kaikesta muusta. Usein oon asunut maalla keskellä ei mitään ja siellä tuntuu kuin eläisi omassa pienessä kuplassaan. Kuitenkin tekemistä kaipaa sen verran, että haluaa kokea uutta ja hengittää uutta ilmaa. Sen takia matkailu olisi mahtavampaa. Tykkään käydä uusissa maissa, kun kaikki on vielä uutta ja vierasta ja on paljon asioita mihin totutella. Silloin ei tule herkästi tylsää. Opiskelukin on siitä hauskaa, että aina on jotain uutta opittavaa. Siihen ei kyllästy koskaan, vaikka joskus pitää heittää aivot narikkaankin ja vain levähtää.
Matkailuun palatakseni, moni näkee sen arjen pakoiluna. Arki on helposti puuduttavaa, jossa aika yhtäkkiä katoaa kotitöissä ja juoksevissa asioissa. Aika vähän kuin valuu hukkaan. Kavereissani on myös paljon eroa. Jotkut valittavat kiirettä, toiset sitä ettei ole mitään tekemistä. Parhaiten se aika kuluu kun on tehtävä jotain, töitä, opiskelua, harrastuksia.. Huomaan, että ne, jotka eivät oikein löydä paikkaansa tai innostu opiskelusta, tuntevat ajan kuluvan hyvin hitaasti. 

Hyviä havaintoja ajasta, Silja. Tuokin että "ne, jotka eivät oikein löydä paikkaansa tai innostu opiskelusta, tuntevat ajan kuluvan hyvin hitaasti."

Silja Ruonaniemi sanoi:

Oispa mahtavaa lähteä pidemmälle laivamatkalle. Tai ainakin aluksi hienoa. Itse oon lähes uimataidoton, joten merimieheksi en aio, mutta oon haaveillu välillä semmosesta elämästä poissa kaikesta muusta. Usein oon asunut maalla keskellä ei mitään ja siellä tuntuu kuin eläisi omassa pienessä kuplassaan. Kuitenkin tekemistä kaipaa sen verran, että haluaa kokea uutta ja hengittää uutta ilmaa. Sen takia matkailu olisi mahtavampaa. Tykkään käydä uusissa maissa, kun kaikki on vielä uutta ja vierasta ja on paljon asioita mihin totutella. Silloin ei tule herkästi tylsää. Opiskelukin on siitä hauskaa, että aina on jotain uutta opittavaa. Siihen ei kyllästy koskaan, vaikka joskus pitää heittää aivot narikkaankin ja vain levähtää.
Matkailuun palatakseni, moni näkee sen arjen pakoiluna. Arki on helposti puuduttavaa, jossa aika yhtäkkiä katoaa kotitöissä ja juoksevissa asioissa. Aika vähän kuin valuu hukkaan. Kavereissani on myös paljon eroa. Jotkut valittavat kiirettä, toiset sitä ettei ole mitään tekemistä. Parhaiten se aika kuluu kun on tehtävä jotain, töitä, opiskelua, harrastuksia.. Huomaan, että ne, jotka eivät oikein löydä paikkaansa tai innostu opiskelusta, tuntevat ajan kuluvan hyvin hitaasti. 

RSS

TULEVIA TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ

Uusimmat tapahtumat

Profiilin kuvakeSamush ja Niina Komsi liittyivät ryhmään Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus
eilen

© 2017   Created by Taru Kekkonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot